Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Oli kuuma, tyyni kesäpäivä, kun Sakari jo siellä seurakuntansa rajamailla yksinänsä taivalsi. Hän oli oikaissut matkaa, kulkien metsäpolkua. Polun varrella oikutteli purontapainen tuhansissa mutkissa, mutta ei tuossa siinäkään ollut nyt vettä muuta kuin nimeksi. Siellä täällä lirahteli se hiljaa kesäpäivän tyyneydessä, mutta toisin paikoin oli ihan kuiva. Ja kuumaa nyt oli ja hiottavaa.
Ei hän kertaakaan katsonut naisten puolelle; mutta jumalanpalveluksen päätettyä, lähestyi hän Ingrid'iä, sisarta, ja kuiskasi hänelle jotain: sen jälkeen hän kiireesti tunki ulos, ja muutamat luulivat tietävänsä, että hän oli lähtenyt metsäpolkua eikä maantietä kotiin; mutta eivät he siitä kumminkaan varsin varmat olleet.
Eilert Olsen nousi hymyillen ja he lähtivät astumaan metsäpolkua pitkin valtatielle päin. Vieno iltatunnelma kävi täällä metsän hiljaisuudessa niin läheiseksi kuin olisi se syliinsä sulkenut ja sen valtaamina he kulkivat kauan. Sitte alkoi Eilert Olsen puhella hiljaa kuin itsekseen. Auringonnousua, kevättä ja nuoruutta ihailevat useimmat.
Ja sillä välin hautui lukkarin herrasväen viha meitä kohtaan. Elli puuhaili, kärsi kuten minäkin ja välit kiristyivät. Ainoastaan isäni pysyi siitäkin asiasta erillään. Lukkarin herrasväki karttoi pienintäkin kohtausta meidän kanssamme. Kerran se sattui kumminkin odottamatta: Olimme kävelyllä vierastemme kanssa. Tie oli kapeaa metsäpolkua, jossa ei mahtunut kaksi henkilöä rinnatusten kulkemaan, ei toisiaan tiepuoleen menemättä sivuuttamaan.
Istuimme ikkunamme ääressä, haaveillen kesäillan ihanuutta, jo lentää kahnutteli hän ohitsemme järveltä metsään soutelimme rantoja pitkin varhaisena aamuna, jo tepasteli hän niityllä einehtimässä käyskelimme yön hämärässä yksinäistä metsäpolkua, jo kahahti koivu, ja rääkkyvä parvi heräsi meitä torumaan häiritystä unesta. Kaikkialla näimme hänet ja kaikkialla kuulimme.
Antti astui kiivailla askeleilla metsäpolkua ja taittoi visan, jolla vuoron sinkoili pieniä kiviä, vuoron ilmaa pieksi. Tyynenä ja hiljaisena kävi Elsa hänen jälessään. Jopa joutuivat he sen mökin edustalle, jossa Elsan vanhemmat asuivat. Antti seisahtui. Jää hyvästi, Antti! sanoi Elsa ystävällisesti, antaen sulholleen kättä. Antin sydän jo heltyi.
Se ei ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimus, ei, tämä tunne oli niin katkera, että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa hän sanoi Mantalle: »Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilpoisempi.» Sen sanottuaan Liisu riensi kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Verkalleen kulki Jaakko Mäkelästä kartanoon päin vievää metsäpolkua pitkin.
Muut myönnyttelivät, mutta ei kukaan kyennyt puhetta jatkamaan, sillä paljon oli joukossa niitä, jotka tänään kuulivat Tiinasta puhuttavan vasta ensi kerran ja joiden mielestä hänen muistonsa yhtä pian hälveni. Antti kulki kiivasta vauhtia metsäpolkua pitkin pappilan takalistolta kirkonkylään päin.
Ei tämä, joka häntä vaivasi, ollut hänen itsekkään äitinsä vaatimukset, ei, tämä tunne oli niin katkera että se vei kaikki hänen voimansa ja kotaan tultuansa sanoi hän Mantalle: "Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven rannalle, siellä on vilposempi". Tuon sanottuaan riensi Liisu kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua pitkin järven rannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät