Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
URMAS Sitä merkkiä minä en voi antaa. MERTSI Mitään muuta ei ole.
Lähteemme eivät koskaan jäädy, jotta ne saisivat juoda, ja niissä kasvaa myös useita, alati tuoreita, vihreitä ruohoja, joista moni eläin saa elatuksensa. Niin lempeäksi ja hyväksi Jumala osoittautuu kovanakin vuodenaikana». Oikein kylminä myrskypäivinä Mertsi sirotteli kaikenlaisia kokoamiansa siemenjyväsiä luolan edustalle.
MERTSI Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä. EILA Mertsi! MERTSI Yhä tuskaisempana kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy: Ei ei ... menemme jälemmin. EILA Kiivaasti: Miksi? URDIS On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan: Mervit ovat siellä vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... Urmas... huudahtaa: mitä hän tännepäin tulee...?
URDIS Nyt he kohottavat Urmaan ilmaan! Lehdosta kuuluu pitkällistä, riemukasta huutoa. MERTSI Kohottaa innoissaan kätensä ja yhtyy huutoon. EILA Tarttuu kiivaasti hänen käsivarteensa: Mertsi! MERTSI Kääntyy masentuneena poispäin, painaa päänsä alas. 2. NIMET
Mutta silloin vielä nuori leski katosi pitäjästä ja jätti sinne poikansa ihmisten varaan. Kierrellessään kerjuulla oli Mertsi sitten joutunut johonkin kunnon taloon, josta hänet oli hommattu kansakouluunkin. Oli hänen kiero silmänsä ja muukin rumuutensa tuottanut hänelle siellä surua; häntä oli sanottu länkisääreksi ja möhkäpääksi...
"Eihän sitä mestattu, eihän?" "Ei, sillä Jumala hellytti pyövelien sydämet. Kun he tulivat noutamaan häntä ja hänen poikaansa, joka hänelle oli syntynyt vankilassa " "Sen nimi on Mertsi ..." "... niin Kenoveeva laskeutui polvilleen ja rukoili. 'Nouse ylös, Kenoveeva', sanoi jäykästi ja rumalla äänellä toinen miehistä, jonka nimi oli Heintsi ja jolla oli tulisoihtu kädessään.
Mertsi Heitukka tahtoi nyt nähdä äitinsä. Ja kai ehkä hiukan näyttää itseäänkin. Edes jollekulle, että tässä hän nyt oli, miehenä, konttoristikin oli, kovasta kohtalostaan huolimatta. Siksi lähti hän siihen pitäjään, jossa kertoivat äidin elävän. Siellä hän sai kuulla, että äiti asui jossakin mökissä salon sydämessä, ja oli jälleen sairas, niinkuin usein ennenkin.
Ja kun hän sitten kolmannessa talossa kuuli, että äiti oli siellä häntä moittinut, oli haukkunut häntä taas rumaksi, sanonut joutavaksi konttoristiksi, jolla oli palkkaa vaivainen sata kuussa, ja olipa äiti uhannut haastaa hänet oikeuteenkin, ellei pojalta tule hänelle parempaa asuntoa kuin se salomökki, sellaista asuntoa, joka entisen karvarin leskelle sopii, silloin Mertsi lähti siitä talosta ylen synkkänä.
Kuten usein erämaan ruohojen ja ohdakkeitten keskellä versoo ihana purppurakukka, niin sai nyt Genoveeva yksinäisyydessään nauttia suloisimmasta seurustelun ilosta, minkä elämä tarjoaa. Hänen rakas pienokaisensa Mertsi varttui, oppi kävelemään, alkoi jo soperrella muutamia sanoja ja oli todellakin ihmeen soma pikku poika.
Hän näkee, kuulee ja tietää kaiken». Mertsi tahtoi nyt joka päivä nähdä, mitä hyvä Jumala oli tehnyt, mutta Genoveeva sanoi: »Sinun pitää nyt itse tarkkaavasti katsella ympärillesi ja havaita, mitä uutta ja kaunista laaksossamme on, ja kertoa sitten minulle, mitä olet löytänyt». Eräänä aamuna lapsi tuli juosten ja huusi: »
Päivän Sana
Muut Etsivät