Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta Rikimer'in hallussa eivät nämät aarteet kauan olleet, ennenkuin ne ryösti neljäs kansa, jota nimitettiin Vandaaleiksi, ja joka kuninkaansa Geiserik'in johdolla kulki rosvolaivoillansa ympäri merta. Minne nyt matkustamme? kysyivät Geiserik'in merimiehet merellä ollessaan.
Myyrä, myyrä! huusi hän. Varo nyt vain, kun tulemme maihin! En ole vielä myyrä, ennenkuin ankkuri on laskettu, vastasi matruusi, valmiina purjetta kääntämään. Halkaisija sisään! Nosta etupurjetta! kuului kapteenin ääni. Halkaisija sisään! Nosta etupurjetta! vastasivat merimiehet. Komentoa toteltiin.
Vaunuista astuttiin ulos lähellä Yport'ia, ja sitä mukaa kuin kuljettiin kylän läpi, ilmestyivät merimiehet uusissa tamineissa asuntojensa eteen, nostivat lakkiaan, kättelivät paronia ja seurasivat heidän perässään kuin jotakin juhlakulkuetta ainakin. Varakreivi oli tarjonnut käsivartensa Jeannelle ja astui hänen kanssaan muitten edellä.
Mies, jota silmillämme seurasimme, luiskahti nyt kalliolta ja katosi. Merimiehet nostivat huudon. Vielä toisenkin. Hän näkyi taas aalloilla. Tuli pitkä, matala mumina merimiesten joukossa ja sen perästä kauhea äänettömyys. Mikä sitten tapahtui, minä en tiedä. Sumu piiritti minua, ottaen jokaisen äänen ja jokaisen esineen pois tuntuvistani.
KAPTEENI. Illyria, neiti. VIOLA. Mit' Illyriassa minä? Veljenihän Elysiossa on. Mut ehkä hän Ei hukkunut: vai mitä, merimiehet? KAPTEENI. Siin' "ehkä", että itse pelastuitte. VIOLA. Ah, veli raukka! Mutta ehkä hänkin.
Sittemmin löysi hän myöskin Uudet Hebridit, mutta sielläpä ottivat hänet omat miehensä vangiksi ja palasivat Amerikkaan; yksi hänen seuralaisistaan, de Torres, jatkoi kuitenkin matkaansa hakeakseen uutta eteläistä mannerta, vaan uppiniskaiset merimiehet pakoittivat hänetkin palaamaan espanjalaisiin siirtokuntiin; sillä matkalla löysi hän Uuden Guinean ja Uuden Hollannin välisen salmen, joka vielä nytkin kantaa Torres'in nimeä.
Tässä näkyy että kuningaskin piti sen vielä kummallisena ihmisenä taikka haltiana; mitä sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niitä tuhansittain tappavat kamoksumatta. Julmuus hyljettä vastaan. Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin elämänä lähellä olevaan kartanoon.
Palopäällikkö seisoi ruiskujen luona ja komensi. Kaksi riviä miehiä ja puolikasvuisia poikia haalasi käsi kädestä vettä ylös ja tyhjiä ämpäriä takaisin. Rannalla tai alhaalla kaivolla nuoret merimiehet täyttivät vuorottain sankoja kunnes kastuivat läpimäriksi ja käsivarret kuolivat.
Sillä tämä hylje nousee ajojäille usein tuhansittain; merimiehet lähestyvät hiljaksensa jäävuorta, kiipeevät sen päälle, lähestyvät hylkeitä verkan ja syöksevät sitte suurella metelillä niiden päälle, josta ne niin hämmästyvät ja kummastuvat etteivät taida paeta eikä ottaa vastusta. Sanotaan että kyynelet tippumat silmistä ja räkä nenästä kuin murhaaja lähenee ja antaa kuoleman lyömän.
Riemuhuudoilla rupesivat merimiehet taas soutamaan, ja jouduttivat venheen toisten kumppaniensa luokse, jotka tällä välin niin ikään olivat ryhtyneet jahtiin, ja karanneet muutamien ko'okkainten valaskalojen päälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät