Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
ANGUS. Nyt hän tuntee, Kuink' istuu käteen salamurha; nyt hänt' Ainainen kapina pattoudesta soimaa; Ei käskyläitä töissään johda lempi, Vaan pelko. Nyt hän tuntee, kuinka arvo On höllässä, kuin jättiläisen nuttu On varas-kerin päällä. MENTEITH. Ei siis kummaa, Jos sielu kurja säpsähtää ja säikkyy, Kun kaikki siinä itseänsä kiroo Siit' että ompi siinä.
Tytön näin laulaessa huomasi kreivi Menteith ihmeekseen, että laulu näkyi tekevän herra Duncan Campbellin mieleen paljoa syvemmän vaikutuksen, kuin mitä hänen ikäisestään ja laatuisestaan miehestä olisi luullut.
Mac Aulay ja hänen englantilaiset vieraansa kavahtivat pystyyn, tämän julistuksen kuultuansa, ja uusi riita oli epäilemättä syttymäisillään; mutta kreivi Menteith sekaantui asiaan ja selitti jutun kaikin puolin. »Ja minä toivon», lopetti hän puheensa, »että meidän onnistuu kiinnittää kapteeni Dalgettyn miekka meidän puolellemme.»
Minä toivon, ettette salli hänen raakalaisriemunsa katkeroittaa minulta näitä hetkiä, jotka kenties ovat viimeiseni.» »Hän saa ansionsa mukaisen kohtalon», virkkoi Menteith; »viekää hänet paikalla pois.» Dalgetty kävi nyt väliin, puhuen siitä, kuinka suuri apu Ranaldin opastamisesta oli ollut, ja lisäten, että hän oli tälle miehelle luvannut täyden turvan.
»Minä saan siis kertoa», jatkoi kreivi Menteith, »että Allan näin yhä edistyi edistymistään, niin voimainsa kuin taitonsa puolesta, viiteentoista vuoteensa saakka ja että hän sillä ijällään tuli aivan omavaltaiseksi käytöksessään ja äksyksi, jos häntä vaadittiin tottelemaan, mikä seikka huoletti hänen isäänsä suuresti.
Kreivi Menteith kysäisi silmäniskulla samaa talonisännältä; mutta Mac Aulay pudisti vastaukseksi päätään. Lyhyt kiista siitä, kenen piti astua ensimäisenä, viivytti vähän heidän lähtöänsä. Kreivi Menteith tahtoi kaikin mokomin luopua korkean säätynsä mukaan tulevasta etuoikeudesta, vetäen syyksi sen, että hän nyt oli omassa kotimaassaan ja likeisessä sukulaisuudessa isäntäväen kanssa.
Pelkään, että siltä kulmalta nousee paha sota, Menteith ja luullakseni olisi ehkä parasta, että päästämme herra Duncan Campbellin kotiinsa kunniasanallaan vangittuna ja että te saattomiehenä menette hänen ja neiti Annikan kanssa.
»Dounen markkinoiltako, Annikka?» sanoi Allan surullisesti. »Ennen sitä päivää tulee veristä työtä, enkä kenties saa niitä markkinoita ikinä nähdä. Mutta olipa hyvä, että minulle muistutit, mitä jo kauan olen arvellut tehdä.» Sen sanottuansa hän läksi ulos salista. »Jos hän jatkaa tämmöistä puhetta», virkkoi kreivi Menteith, »on teidän pitäminen harppu vireessä, Annikka kulta.»
»Kreivi Menteith», pitkitti Montrose, »tahdotteko olla niin hyvä ja seurustella ritari Duncan Campbellin, Ardenvohrin herran, kanssa sillä aikaa, kun keskustelemme, kenen tulee seurata häntä hänen päällikkönsä luokse? Mac Aulay sallinee minun pyytää, että hänelle, niinkuin sopii, suodaan vieraanvaraa.»
Menteith, sukulaisuutemme tähden yhteisten tointemme ja taistelujemme tähden paljasta miekkasi ja puolusta henkeäsi!» Näin puhuen hän tarttui kreiviä käteen ja puristi sitä niin vimmaisella hartaudella, että kynsien alta purskahti verta. Menteith sysäsi hänet väkisin pois luotansa, huutaen: »Mene tiehesi, hullu mies!»
Päivän Sana
Muut Etsivät