Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä tapauksessa, sanoi Athos, Planchet'in tulee saada seitsemänsataa livre'ä meno- ja toiset seitsemänsataa livre'ä tulomatkasta, ja Bazin'in kolmesataa meno- ja kolmesataa tulomatkasta; siten vähenee summa viideksisadaksi livre'ksi.
Hengähdyksistään vähän selvittyään, istahtivat miehet oven suuhun, josta nenäänsä vähän nyrpistäen pari naista, arvattavasti kaupunkilaispiikoja, siirtyi toisille tyhjille paikoille. Konduktööri tutki tarkasti vastatulleiden piletit, napsautti niihin reiän ja sanoi: "älkää antako näitä pois perillä; ne ovat meno- ja paluupilettejä."
VARJAKKA vetää pienissä käsikärryissä JUNKKAA maantietä oikealta vasemmalle. HEI LOTTA. Ja tuolla toinen kapteeni vetää kolmatta kapteenia käsikärryissä. Niin paljon kapteeneita ja kaikki hulluttelevat. Mitä tämä meno merkitsee? Kuuluu vasemmalta naisen ääni huhuilevan. HEI LOTTA. Varmaankin jossakin merellä suuri laiva förliisaa. Ohooi! Onko se Eeva? Täällä on Rantala! Ohooi!
Pois virsienne hälinä, Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä, Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli! Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta, Mä yksin tahdon täysin tuta kerta Mun oman tuskain lohtua en huoli! Maailman meno. Myrsky mertä myllerti, Lainehet vyörivat syvyyksiin. »Mies laivasta suistunut kapteeni!» Vai niin.
Niinkuin he olivat rakkaita silloin; hänen sylissään istui, käsi kaulassa ja tarinoitteli. Ja vakuutti aina, ettei hän kestään niin pitänyt kuin omasta kulta Maristaan. Tuossa sen nyt näki; ei tuntenut enää. Mutta semmoinenhan oli maailman meno, eikä Helenaa siitä voinut syyttää; monta palvelijaa oli talossa ollut, jaksoiko hän niitä kaikkia muistaa.
Hän uskoi sen ihan tosissaan ja kiirehti jo sanomaan: »Siihen se sitten loppui Ihalaisenkin ja Vatasen Ameriikkaan meno!» Kinnunen ei ollut ymmärtää mitään. Vasta kun Huttunen oli hänelle selittänyt asian, huudahti hän: »No voi tuota Ihalaisenkin pakanaa! Kun otappa nyt ja karkaa talostasi ja akkasi luota! Mutta eipä hylky päässyt pitkälle, kun jo rangaistus tuli!» »Ei päässyt!
Sittenkun kaikki tämä oli tehty mitä suurimmalla juhlallisuudella ja alasvaivutetuin päin, julistettiin hän lainmukaisesti vihityksi tohtoriksi. Ylen ihmeissäni näistä kummallisista tempuista kysyin eräältä oppineelta mitä tämä meno merkitsi.
Nyt oli yö kulunut ja aamu tullut ja matkamiehellä on meno mielessä; rupesin siis hankkiutumaan lähtöön. isäntä ja tytär kun sen huomasiwat rupesiwat hartaasti pyytämään, että olisin heillä wielä senkään päiwän. Kernaasti olisin heidän pyyntöönsä suostunutkin, mutta asiani ja aikani eiwät sitä myöntäneet.
Ja sama meno kuului toisellekin puolelle vuoksen yksinäisten venäläisten upseerien korviin, jotka tilapäisissä kasarmeissaan, seuraa ja huvitusta vailla, ikävöiden suorittivat yksitoikkoista rajapalvelustaan.
Näin hänessä valkeuden, itsessäni pimeyden. Minä huokaelin syvästi, mutta harhaelin kuitenkin. Hän eli kuin oikea ihminen ja teki työtä. Niihin aikoihin tuli siihen kylään Helsingistä nuori neiti, jota sanottiin opettajaksi ja raittiuspuhujaksi. Hän piti keskievarissa puheen. Kansaa kokoontui suuri, kuusi neliösyltä lavea postitupa täyteen. Kello kahdeksan sunnuntai-aamuna alkoi meno.