Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Pirtistä rupesi kuulumaan karkeita kirouksia ja ovikin aukesi ja ovelle ilmestyi tulija nelin kontin. Miehen toinen poski oli yöllisestä ottelusta ajettunut kuin leiliksi, silmää ei näkynyt ollenkaan. Hemmi repäisi nyt kaksin käsin Timon oven pielistä irti ja lennätti lattialle, niin että hän meni pyörien kuin tallukka pirtin oveen päin.
»Joko tiedät, että Arvi on kipeänä?» kysyi John. »Hän tuli kesken kotiin koulusta edeltäpuolen ja makaa kovassa kuumeessa. Lääkäri pelkää tulirokkoa.» Arvi hengitti huohottaen ja ruumis poltti. Epäselviä sanoja hän höpisi; silmät pyörivät veristävinä kuopissaan. Alma oli vaipunut pallille hänen jalkojensa viereen, niin alas että meni melkein läjään.
Hiljaa! minä kuulen hänen askeleitansa; älkää puhuko hänen kanssansa kuvasta; älkää katselko sitä hänen nähden. Asia on hänelle hyvin ikävä." Cecilia kiiruhti posliinikammariin ja Kenelm meni omaan huoneesensa.
Aleksanteri näki, ett'ei hänellä ollut mummon luona mitään toimittamista, ja meni nurpeillaan tiehensä; opettaja myöskin pian läksi pois; taaskin oli häneltä yksi hellä, suloinen väli tullut häirityksi. Vasta kotonaan tuli hän taaskin tasapainoon ja karkaisi itseään pääsemättömiä ulkonaisia ryntäyksiä vastaan.
Silloin kavahti Anna Sofia seisoalleen ja parkaisi kauhistuksesta, ja hänen muutoin niin punakat poskensa olivat yht'äkkiä käyneet kummallisen kalpeiksi. Välskärin kertomus katkesi keskeltä kahtia ja kaikkien katseet kääntyivät sinnepäin, mihin Anna Sofia tuijotti. Siellä liikahti jotakin tuolla pimeässä nurkassa. Välskäri nousi ylös ja meni silmää räpähyttämättä nurkkaan päin.
"Ohoh, herra!" vastasi vieras, postimestarin, ääni. "Hevoiset täytyy kuitenkin ensin satuloida. Astukaa sisälle siksi." "Kuinka kauvan se kestää, herra postimestari?" kysyi Kaarle. "Korkeintaan kymmenen minuuttia, herra. Postiljoonin pitää kiirehtiä," vastasi postimestari. Tämä selitys näytti tyydyttävän kuningasta, sillä hän meni seuralaisinensa huoneesen.
Kun Amalasunta astui sisään, nousi Atalarik hän oli puettuna pitkäliepeiseen purppura-abollaan, Teoderikin kruunu loisti hänen päässään ja vaipan alla kalisi miekka valtaistuimeltaan, joka oli esiripulla peitetyn seinäkomeron edessä, meni äitiään vastaan ja talutti hänet toisen korkeamman tuolin ääreen, joka kuitenkin oli vasemmalla puolella.
Abe meni noloksi, sillä häntä aina hävetti, kun oli sanonut jotakin semmoista, jota ei saanut sanoa, ja odotti tavallisuuden mukaan tädin sanovan, että mikä siinä oli rumaa. Vaan täti ei puhunut mitään, oli vain vihaisen näköinen. Rouvaa harmitti kovasti. Semmoinen kuin Viion leski panee lapsensa jouluavuille kootakseen arkipäivän ruokaa runsaasti ja sitten herkutellakseen oikein rahoillaan.
Hänessä ei ollut tällä hetkellä ruumiin eikä hengen voimaa, niin että hän olisi edes kyennyt vastaan sanomaan vaimoansa. Hän siis meni sanaakan lausumata huoneesen ja, kun hän oli saanut päällysvaatteensa yltänsä, paiskasi hän itsensä suulleen sohvalle ja painoi kasvonsa syvään pään aluseen. Mari oli jäntevä ja voimakas vaimo.
Kun päivä alkoi kulua aamiaisten kohdalle, kantoi Auno niitylle sangollisen juustoa, leipää, rieskaa, voita ja kalaa. Niitylle tultuaan ja nähtyään, että kokonainen latoala heinikkoa oli kumossa, Auno heitti aamiaisruoat latoon ja meni käskemään niittäjiä syömään. Niittäjäin luokse tultuaan hän oikein huolestuneesti sanoi: Hyvä Jumala, kun koko latoala on heinikkoa kumossa!
Päivän Sana
Muut Etsivät