Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Niin, se oli sama kiltti herra... Menenkö häntä vielä kiittämään? Saanko minä sen omenan? pyysi Katarina merkillisen kiihtyneesti. Tietysti Karin sen saa, sanoi Albert, ojentaen hänelle hedelmän. Kiitos, kiitos, kiltti Albert! huudahti Katarina, kätkien omenan esiliinansa taskuun; mutta Albert ei nyt enää mene ulos, vaan äidin luo, joka varmaan ihmettelee, kun ei Albertia jo kuulu koulusta.
MARTHA. Kyllä ei ole Maiju nyt terve. Eiköhän olisi parasta mennä tohtoriin? MAIJU. Missähän mammakin on? MARTHA. Eikö liene lasten työhuoneella. Siellähän se on ollut myötäänsä, siitä saakka kuin Hanna ja Jussi läksivät. Menenkö hakemaan? Eikä. Antaa olla. MARTHA. Mitäs minä nyt osaisin teille neuvoa? Kuulkaapas ! MAIJU. Mitä sitten?
Niin, siinä on kaikki mitä olen saanut urkituksi. Menenkö vielä uudelleen, vai ? Neiti Kortman. Ei, ei vielä ehkä myöhemmin. Onko Juonas nähnyt pastoria retkillään? Juonas. Olen kyllä, hän tulee perästäni hiki otsassa. Neiti Kortman. Hyvä! Juonas mene nyt kyökkiin, ehkä siellä vielä on pannun pohjassa kupillinen vaivasta. Juonas Ki-iitoksia! Neiti Kortman Tulenko häviämään vai voittamaan?
Hän nousi ja käveli edestakaisin huoneessa, tukahduttaakseen levottomuutensa. Tuontuostakin kuuli hän huudon, yhtä usein kuvitteli hän kuulevansa, ja joka kerran hän pysähtyi kalpeana ja levottomana. "Menenkö sisään?" ajatteli hän. "Lieneekö se vaarallista? Miksi ei kukaan tule minun luokseni?"
TIMO. Menenkö ma hänen kanssansa tuohon lapsekkaasen työhön? EERO. Mitä hän kysyy vielä. Mene, Jumalan luoma, mene koska pääset. SIMEONI.
Nähtävästi ei sitävarten tarvitse muuta kuin kätensä ojentaa. Menenkö kihloihin naisen kanssa, jota en rakasta, mutta jota nainen, jota todella olen rakastanut, väittää rakastavani? Sekin käy yhtä helposti. Kaikki käy yhtä helposti sille, joka on viimeisen ihanteensa kadottanut. Myöskin valtiollinen asemani olisi minulle tältä pohjalta leikkityö takaisin valloittaa.
"Ah, minä tiedän, kenenkä oma tämä pikku ruskea kätönen on, joka niin pelokkaasti värähtelee sormissani kuin arka linnun sydän!" huudahti hän yhä vaan liikahtamatta. "Enkö kuullut jotakin hypähtelevän rappuja ylös ja askeleitten eri vikkelyydestä kuulin selvästi: menenkö sisälle vai enkö?
Vaikka minun omat silmäni näkisivät tämän kirotun työn, minä en uskoisi sitä. Että hän menee moskeaan! He ovat laskeneet leikkiä sinun kanssasi, hyvä Abidan, he ovat laskeneet leikkiä sinun kanssasi." "Kenties. Se on huhu, mutta huhut ennustavat tekoja. Muut asiat kaikki ovat todelliset. Minun heimolaiseni, oivallinen Zalmunna, kertoi ne minulle. Hän tuli pidoista." "Menenkö minä hänen luokseen?
On siellä sittenkin tapahtunut jotakin, sanoi Antti hätäisesti. Menenkö ja otan selvän siitä? Vastauksen asemasta painoi Soisalo hänet takaisin tuoliin istumaan. Mutta...? kysyi Antti yhä enemmän hämmentyneenä. Onhan siellä tapahtunut jotakin. Ja juuri äsken olin minä venttiilistä kuulevinani... Sulje venttiili! huusi Soisalo kiihtyneenä.
Suostutteko tuumaan, vai menenkö yksin? Päättäkää sukkelaan! KUNNARI. Mitä sanot sinä, Mikko? MIKKO. Minä minä suostun. KUNNARI. Minä myös. Oli menneeksi, syteen taikka saveen! JAARA. Siinä ollaan! Ensin maankiertäjiä, sitten murhapolttajia ja rosvoja. Antaa pahalle sormen, pian se valtaa kädenkin ja viimein koko ruumiin. TOPRA-HEIKKI. Suus' kiinni, elä mökötä turhia.
Päivän Sana
Muut Etsivät