Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Vot, sanoi, pureksia ratusteli puhemies-Annushka auringonkukansiemeniä ja jatkoi: Sanoi vot: kysyi, tässäkö Durnjakinin Annushka asuu?... Suutari Matvei Ivanovitshin Annushka, tarkoitan, kysyy, asuu? Kuin innostuen hän jatkoi: Tästä vastaan: a-suu, vastaan, ja hän siihen: sylkee, pyyhkii, polttaa ja, vot, puhuu: sulhasia, puhuu... Iivana Ivanovitsh, suutari, puhuu, on sulhaseksi tulossa.
Puheenjohtaja asetti pian pultit paikoillensa ja avasi oven. Anteeksi, sanoi hän. Huoneeseen tuli yksi oikeudenjäsenistä kultasankaisissa silmälaseissa, lyhyenläntä, olkapäät koholla ja naama nyrpeänä. Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut, sanoi jäsen nyreissään. Ei ole vielä, vastasi puheenjohtaja pukien yllensä virkatakkia. Aina se vaan myöhästyy.
Siispä menemmekin kapakkaan, sanoi lanko nauraa hihittäen. Tässä ei ole naurun sijaa, sanoi synkkä oikeudenjäsen ja synkistyi vielä enemmän. Ja vihdoin kolmas oikeudenjäsen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina myöhästyi, hän oli partaniekka, suuret, pitkäluomiset, hyväntahtoiset silmät päässä.
Kaikkien katseet kääntyivät asianajajaan, hän tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten ohi sen näköisenä kuin hänen ulkomuotonsa olisi sanonut: »Ei tarvita mitään uskollisuudenosoituksia.» Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä, samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa.
Snorikoff oli luvannut Matveille suuren palkinnon, vaan ei antanutkaan mitään, josta Matvei oli kertaillen muistuttanut, uhaten paljastaa Snorikoffin oikean persoonan. Matvei ei siis ollut Snorikoffille suosiollinen olento, jonka tähden hän käytti tätä tilaa, kuten Matvei oli huomannut, vapauttaa itsensä niin vaarallisesta ystävästä.
Vot, vot! ilkkui Varvara asialle, voitollensa oikeammin ja hieman humalainen Osiippa yhä hoki: Vot puhutaan... Matvei Ivanovitsh puhuu... Jotta sukuisuus puhuu... Aleksei Mihailovitsh sukuisuus mutta... Avos ... Avos ei?... Eh? Mutta ukko Durnjakin koki kuitata loppuviinoja suuhunsa, että joutuisi Iivanaa opettamaan.
Ja hän selitti: Yksi on Matvei, toinen on Iivana, mutta tää minun kyytimieheni on ... Ripotti ... Repotti ... Rupotti, vai mikä sinun nimesi on? peräsi hän jo lopuksi Ropotilta itseltään. Eh? Ka tuota, tapaili Ropotti sekä sanaa että korvallista ja tokaisi nimensä: Ropotti. Vot, Ropotti! vahvisti hymyilevä Iivana. Mutta Annushka peräsi nyt: A ei Pipotti?
Annushka ei sietänyt vastaan sanomista oikeassa asiassa ja niinpä hän oitis ihan jo kuin toralla äsähti: Matvei Ivanovitsh! Se oli uhkaa, varoitusta. Ja uhallakin hän nyt Ropotilta peräsi: Merkitsee, että sinä et ole Pipotti, vaan todellinen Ropotti?... Oikea Suomen tshuhna? Ja Ropotti hoki, tolkuttaen: Ka, tuota... Pipotti tuota...
Mutta Annushka, jonka sydäntä kaiveli ukon äskeinen puuttuminen, sai siitä nyt aiheen kostaa. Ja niinpä alkoi hän ukollensa torata: Vot, Matvei Ivanovitsh, tenäsi hän ja jatkoi: Sanot, vot, jotta ei Pipotti, mutta siinä nyt näet, että on toinenkin Pipotti... Se joka hukkui. Hän oli aivan voitokas. Jouti saada ukko!
Kuinka ei seuraa? oli Iivana topakoitua, mutta: Ei seuraa, niin ei seuraa... Vot siinä sinulle, tenäsi ukko vastaan. Tshort! A kuin tshort? Mutta taas ehätti Annushka väliin, tenäsi, toruen ukkoaan: Matvei Ivanovitsh... Kuin sinä tenäät?.... Et ymmärrä ja kuitenkin tenäät!
Päivän Sana
Muut Etsivät