Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ensi kerralla, kun Nalle kuuli viulun äänen, hän kauhistui. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäpiitään. Hän mörähti uhkaavasti ja pakeni lauteille, josta hän tiirotti kotvasen Mattiin kuin kummitukseen. Mikä olikaan tuo outo olento hänen edessään? Suunnaton, tuntematon jumalako, jolle mikä hyvänsä oli mahdollista?
Jo tuli avuksi pari poikaviikaria, vetivät minkä jaksoivat, aina vain samalla seurauksella. Tuli jo aikaistakin väkeä. Ensin joku puolijuopunut, turpeahko, kippuranenäinen markkinamies, sitten kokonainen sakki reippaita tukkipoikia. Nalle piti vain puoliaan ja vilkaisi aina välillä Mattiin ikäänkuin lähempiä käskyjä odottaen. Saa siihen vaikka kymmenen hevosta valjastaa, kehaisi Matti.
Kaarina oli mielestään tarpeeksi vanha, suuri ja voimakas, niin että hän kyllä hoitaisi tehtävänsä, ja sitten tultiin iloiselle ja reippaalle tuulelle. Hopeakaivoksen tyhjennyttyä Antti oli väliajoilla taas ryhtynyt metsästelemään, ja hänellä oli hyvät koirat, sen saisi Pekka kyllä kuulla ja nähdä. Jäätyään Antin kanssa kahden Pekka käänsi puheen Mattiin.
Neito aikoi tarttua syliksi Mattiin, mutta tämä torjui yrityksen. "Hyvästi sitten, rakas ystäväni; mutta älköön tämä suinkaan olko viimeinen hyvästijättö! Minä luotan sinuun ja odotan", sanoi tyttö itkeä niiskuttaen. Matti lähti nyt kiirehtimättä kävelemään muka maanmittauskonttoria kohden ja tyttö meni hevosensa luo ja alkoi hankkiutua matkaan.
Pistäähän niille joutaville kaikenlaista päähän. Eikö sekin ole hävytöntä, että tuo kelpo poika, Matti, tämän oven takana viikon päivät on istua saanut! Liisa. Kyllä se todella on kauheata! Wasjka. Vouti, se on suoraan sanoen aika lurjus! Enkä minä sinä iltana olisikaan Mattiin tarttunut, vaikka olin tarttuvinani, joll'ei herra itse olisi tullut. Mutta mitäs tehdä!
Mutta ei asia sillä ollut parantunut. Kotiriita oli sen johdosta vaan aina ankara syntynyt, jossa Sanna Matin voitti. Mattiin sen johdosta oli vakautunut ajatus, että tekisi kai tuo edes huviksensa, jos pystyisi. Nuorempana Matti oli tuuminut, että saisi tuo oppia ... eihän se niin kummaa ole naisten töihin harjautua.
"Siellä kotipuolellani minä näinikään muurasin muutaman kerran navettaa, kun siinä miesten kesken", tässä katsahti Kujala Mattiin, "tuli tuumaksi, kuka sukkelammin saisi seinään pyöreän akkunan laadituksi; pyöreätä reikää ei näet joka poika pystykään tekemään; vai mitä Matti?" "Enpä ole koskaan koettanut", vastasi Matti lyhyesti.
Mikko ajatteli: Matti on nuori, ylpeä, ajattelematon. Jos minä uskallan vielä neljäkymmentä, panee Matti viisi ja *luulee*, että minä panen kuuteen tuhanteen... Mikko luki hyvin selvästi: »Viisituhatta, yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä!» Nyt maksoi vaivan silmäillä Mikkoa, kun tämä katsoi Mattiin... »Saa olla», sanoi Matti, ja suu meni hiukan hymyyn.
"Pian tässä alkaa kevättalvi", puheli hän. "Mattiin ei enää ole kuin viikko." "Ja siitä neljä Maarianpäivään", lisäsi Hanna. "Ja sitten se jo alkaakin olla kevät!" Keskustelu jäi siihen, sillä Hanna sattui katsomaan joelle, jonka poikki viitoitettu tie vei Nuottaniemestä Paloniemeen päin. "Tuleeko sieltä ketään?" kysäisi Iisakki, kun näki tyttärensä katselevan joelle.
Kylmä, yksitoikkoinen käden-anto oli vaan hänen tervehdyksensä. Tämä kaikki vaikutti Mattiin sen, ett'ei hän pyrkinytkään sen etemmäksi huoneisiin, istahti vaan verannan penkille ja tyttö istui häntä vastapäätä toiselle puolelle. Siinä sitten tyttö kyseli, miten Matti oli joutunut niin odottamattomasti tulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät