United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin siis pääsemättä tänäpäivänä tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi kotiin. Se että hän oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut aikeensa syyttäjälle, että hän oli käynyt kahdessa vankilassa, oli saanut hänen mielensä niin kiihoitetuksi, ettei hän pitkään aikaan voinut rauhoittua.
Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo, ei sen kummempaa tuttavuutta vastasi Maslova, katsellen levottomasti vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen. Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan Maslovaa eikä muita tyttöjä? sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. En tiedä.
Syytettynä kuulusteltu Kartinkin taas, ensi kerran kuulusteltuna, tunnusti anastaneensa rahat yhdessä Botshkovan kanssa, Maslovan neuvosta, joka oli haureustalosta tullut ja tuonut avaimen kanssaan, ja jakaneensa ne itsensä, Maslovan ja Botshkovan kesken; vielä hän tunnusti antaneensa Maslovalle pulveria kauppiaan nukuttamista varten; mutta toisessa kuulustelussa hän kielsi osanottonsa niinhyvin rahojen anastamiseen kuin pulverin antamiseen Maslovalle, syyttäen kaikesta vaan Maslovaa.
Ensimäinen asia koski Maslovaa ja tämän auttamista. Tässä asiassa oli nyt puuhattava kannatusta sille anomukselle, joka oli jätetty keisarilliselle majesteetille, ja sitäpaitsi oli varustauminen matkalle Siperiaan. Toiseksi oli puuhattava maatila-asioita. Panovossa oli maa luovutettu talonpojille ehdolla, että he suorittavat koron maan arvosta maksuna omiin kunnallisiin tarpeisinsa.
Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa, näin esitteli itsensä puhelias nuori mies, pääsi alas eteiseen, tuli heidän luoksensa väsyneen näköinen tirehtööri. Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvä, tulkaa huomenna; sanoi hän, nähtävästi haluten olla ystävällinen Nehljudofille. Hyvä on, sanoi Nehljudof ja läksi kiireesti.
Entäs allekirjoitus, kenen se on tehtävä? kysyi Nehljudof. Joko syytetyn itsensä, taikka jos se on vaikeata, niin tekee sen Anatol Petrovitsh, saatuaan valtakirjan. Ei, minä menen ja otan hänen oman allekirjoituksensa, sanoi Nehljudof iloissaan siitä, että saisi tavata Maslovaa ennen määräpäivää.
Hän itki, vaan sitten hiljeni ja täydellisen tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen lähtöä. Hän ei halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Tässä tilassa hänet tapasivat Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jälkeen tuotiin samaan huoneeseen. Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittää häntä siperialaisen nimellä.
Ketä te haluatte nähdä? kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka käveli verkkojen välissä. Katariina Maslovaa, sai Nehljudof tuskin sanotuksi. Maslova, sinua! huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
Hauskaa nähdä, olemme ennen tavanneet toisiamme, sanoi puheenjohtaja, katellen häntä ja mielihyvällä muistellen, kuinka hyvin hän oli tanssinut, paremmin kuin yksikään nuorista sinä iltana, jona oli Nehljudofin tavannut. Millä voin teitä palvella? On tullut erehdys vastaukseen, joka koski Maslovaa.
Heidän vieressään seisoi ryysyinen mies jutellen leveänaamaisen, pörröisen naisen kanssa; sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen, ja kutakin vastapäätä naisvanki. Näiden joukossa ei Maslovaa ollut.