United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viime pyhä-iltanakin hän tuossa jokitörmällä laulaa hellitti niin, että koko kylä kajahteli; koko kylän nuoriso ympärillänsä kuulemassa, siis Marttikin! Hänellä onkin liian kaunis ääni, semmoiseksi ihmiseksi, jonka vuoksi nuoriso näyttää häntä ikäänkuin jumaloitsevan. Kummako se sitten on, jos hän sen tuhannen kyötäle on saanut poikamme vietellyksi pauloihinsa.
»Mustialaan hän pyhäinpäivästä aikoo, mutta vuoden ajaksi vain», sanoi Hely, »ja senpä vuoksi hän nyt vielä on käynyt oppia Iirin luona». »Pitkäkö siitä on, kun Iiri neiti koulusta pääsi?» kysyi Hanna. »Kolme vuotta on», vastasi Hely ja lisäsi sitte: »Iiri oli iloissaan, kun Marttikin kerran pääsee huvittelemaan. Hän on aina erittäin pitänyt huolta Martista.»
Nyt on meidän tupa niin valoisa, että Marttikin sanoi Jeesuksen näkevän joka nurkan ja pielen hän ei ymmärtänyt, että Jeesus kyllä kaikki näkee pimeässäkin.» »Vanhako hän nyt on?» »Kynttilänä täyttää kahdeksan.» »Hm pieni olisi äidistä jäämään.» Huomenkello rupesi soimaan, ja Hely riensi kotiinsa, joka oli vastapäätä kestikievaritaloa. Tarkastakaamme tätä pientä kotia, johon Hely nyt tuli.
Siinä vain raha miellytti. Niinkö? Sehän se ... ja sittenkin taisi mennä halvalla. Mitä se Heinonen arvelee, jos ostais sen takaisin? Pihlajaniemenkö? Niin sen. Tekö? Me. Mitäs minä siihen osaan... Ajattelen että jos Marttikin tulis kotipuoleen. Tulisko hän?
Nyt kuului myöskin kova, yhtämittainen koputus siltä kulmalta, jossa he luulivat oven olevan, ja he päättivät siitä, että Marttikin jännitti voimiansa vapauttaakseen itseänsä. "Meidän tulee nyt kääntyä sivullepäin, koska nähtävästi jo olemme tulleet kylliksi syvälle," lausui Konrad. "Ryhdy sinäkin Leo, siihen!"
Sen mahdollisuuden ajatus, että hän vielä voisi omistaa Pihlajaniemen, tuntui siinä hetkessä niin onnelliselta, että oikein pyrki nauru pääsemään. Ehkä Marttikin tulis takaisin mielelläänkin? Sais sitte asua taloa mielensä mukaan. Ja emäntä, joka oli käynyt niin umpimieliseksi ja kiukkuiseksi, ehkä hänkin... Jaakko Jaakonpojan mielikuvitus toimi voimakkaasti.
"Yhy! niin Mart ... tuota minäkö? niin Marttiko? niin, niin onhan täällä Marttikin en minä kyllähän se mitenkäs se onkaan? otti ja tuota hym", sokerteli Rehkonen sitä ja tätä, kun sai odottamatta kuulla pastorilta totuuden, jonka ei hän luullut hänen korvillensa tulleen.
Ja hänestä tuntui, ettei heistä enää milloinkaan oikeita ystäviä tule ja ettei ole yhtään oikeata ihmistä maailmassa, kun Marttikin on semmoinen. Se häntä itketti vielä enemmän... Ei hän mitään pahaa olisi tahtonut Martille suoda, mutta ei hän sille mitään tainnut, kun tuli ajatus mieleen, että kyllä Martti vielä kellonsa pudottaa ja sen kivikatuun rikkoo...
Hermanni tuli tallista, asetti lyhdyn naulalle ja kävi kirjoineen takkavalkean ääreen, jonka valossa vaivoin näki lukea. Tupaan oli savupellin avattua hiipinyt kylmä. Hämärästi valaisi kolmenhalon tuli vesipadan alta. Syötyään meni Marttikin istumaan sivupenkille, jossa toiset harvakseen ajatuksia vaihtelivat. Toveri alkoi kiirehtiä Marttia. Mihin nyt sitte? uteli isäntä.
Marttikin kun on mennyt toiseen taloon mieheksi, niin vaikka hän mielestään elättäisikin minua, niin miniä kohta rienaasi häntä siitä, että eukkonsa tavaraa vaan siten tuhlaa. Pahat puheet vaan syntyisivät. Simo tuli isäkseen. Ei hänestä tämä tavallinen maamiehen työ luokastanut. Kauppaa hänkin kävi, vaan nyt on ollut jo Pietarissa toistakymmentä vuotta.