Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ja Helena katsoi liikuttavan levottomasti ja suruisesti Martinoviin. Aivan terve, hän on tallissa, sanoi Martinov kovaan, niin että moni sen kuuli. Ah Jumalan kiitos! ja liikutuksensa innossa pusersi hän Hornin kättä. Lähtekäämme katsomaan poika parkaa. He riensivät kaikki kolme talliin.
Kaunis ilma houkuttelee ulos koko maailman. Kuinka monta teillä on jäljellä? Kaksi, vastasi Martinov puoliääneen. Horn ei voinut kauemmin vastustaa kiusausta, vaan yhtyi puheluun. Korkeasukuinen neiti, sallitteko minun, vaikka olenkin muukalainen, käyttää niitä kahta lippua? Nyt vasta näytti Martinov tajuavan velvollisuutensa.
Vasta sitte, kuin Darja Mihailovna kilisteli hopeita pöydällä, heräsi Horn ja punastui, tosiaan punastui ja tunsi siitä hiukan iloa, niin, hänhän oli vielä nuori. Martinov ja Petrov tulivat takaisin lehtimajaan. Kahvi juotiin ääneti. Petrov katsoi levottomasti tuonne linnan rappusiin päin, mutta Helenaa ei näkynyt, vaikka soitto jo oli tauonnut.
Hänellä oli kaksi lippua omaan looshiinsa, ja minä otin ne; olisitpa nähnyt, kuinka iloiseksi hän tuli, kuin minä lupasin tuoda sisareni kanssani. Vai niin, sanoi Hanna, heikosti hymyillen, mikä suku se on? Ennen kuin Martinov ehti vastata, selitti Horn: Hyvä suku. Isä oli täällä rykmentinpäällikkönä, ja Helena Nikolajevnalla on kanssansa täti, eräs Koshelsky.
Kulta oli kulunut pois ja pitkiä tomulankoja riippui siellä täällä veistosten akantusköynnöksistä. Kaikki osoitti, että koko kokoelmalta oli kauan puuttunut hoitelevaa kättä. Kauimpana ikkunan luona oli nuoren, kauniin naisen kuva. Martinov ei vielä ehtinyt sanoa, kuka se siinä oli kuvattuna, kuin Horn vaistomaisesti tunsi, että Helena Nikolajevna oli huoneessa.
Kuin Helena vuosi sitte hylkäsi Martinovin kosinnan, oli se ollut ankara isku Darja Mihailovnalle. Olihan Martinov viisas ja ymmärtäväinen mies ja saattoi siis toivoa hänen ylenevän korkeallekin. Mutta tyttö ei ollut tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. Ja nyt tuli tämä Hornin kosinta niin äkisti, niin aivan odottamatta. Hän hengähti helpotuksesta.
Nyt he jo olivat Aldonin huvilan luona, Neiti Hanna seisoi odotellen kuistilla, valmiina lähtemään. Olemmeko antaneet teidän armonne odottaa? huusi Martinov ranskaksi orapihlaja-aidan ylitse, joka oli huvilan ja suuren tien välillä. Ehkä minuutin, vastasi Hanna; vaunut ovat valmiit, minä tulen heti. Kohta sen jälkeen istui koko seurue landoo-vaunuissa, ajaen hölkkäjuoksua Jaria kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät