United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pässi seisoo kyökin portailla, nenä poikki", vastasi isä. Valtteri kolmannen kerran pulassa, johon hän joutui kiekkoa lyödessään. Kevät oli tulossa, ja tiet alkoivat tulla kuiviksi. Niityt olivat vielä liian märjät pallinlyöntiin. Poikien: saappaat loskuttivat, kuin he ojan reunoja juoksentelivat.
Hermanni oli vaan syövinään, mutta pani hyppysistänsä joka kerta marjat takasin tuohiseen. Nyt rupesi Hermannin sisar katkerasti itkemään, pitäen tyhjän tuohisen reunaa huuliensa välissä. Me muut valmistausimme ryntäämään kavaltajan päälle. Hän oli joutumaisillansa "lynch"-lain alaiseksi. Mutta Hermanni tunsi toverinsa.
Minä sanoin lyhyet suortuvanne katsoakseni asiaa huonoimmalta kannalta mutta teillä on usealla pitkät ja kauniit hiukset, joita voisi laittaa monella somalla tavalla, jos ette luulisi itseänne velvoitetuiksi noudattamaan muukalaista mallia". "Ja onko se sitten niin pakollista että jokaisen tulee olla kuin marjat toistensa kaltaiset? Luonnosta on monta aaltoilevaa eli kähertyvää tukkaa.
Rikkautta hän ei tosin voi luvata vaimollensa; mutta hän osaa kuitenkin peittää sen puutteen humorisella sanaleikillä, tehden metsän marjat muka lehmiksensä: »
Kapteeni Svanholm, joka aikoja sitten jo oli leppynyt, punoi viiksiään takan edessä; maisteri Svenonius, koulumestari, siirteli halkoja likemmä toisiaan, isoäiti kutoi sukkaa, Anna Sofia puhdisti puoloja ja lapset asetettiin kynimään höyheniä vähän syrjempään, etteivät marjat heitä kovin paljon houkuttelisi.
Sanoinhan sinulle, ettei semmoista asiaa viitsisi oikeastaan kertoakaan, ei ainakaan tytöille. Viettelit mokoma ilkiö minulta marjat! Sanon kun sanonkin kaikille koko salaisuuden!
Kumminkaan ei Elsa siihen suostunut ja asia jäi semmoisekseen. Kesä muuttui syksyksi ja ilmat kolkommiksi, puutarhakasvit valmistuivat ja marjat tuleentuivat. Talon lapset jakelivat runsaat osat Elsalle puutarhan hedelmistä emännän naurahdellessa.
Nyt ei kuitenkaan Niittymäessä työtä tehty, vaikka olikin arkipäivä, sillä tänään Jaakko oli häitänsä viettämässä. Mäkelässä tuvan katto ja seinät olivat koristetut katinlieoilla ja pihlajanoksilla, joista punaiset marjat riippuivat.
Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, rinnat kaikki uhkui riemujaan. Mutta kevät, riemunaika, multa murti toiveheni kultaiset, sytti sydämeeni tuskan tulta, hersymään sai kyynelhettehet: kevähällä kuoli taatto kulta, siitä mulle murhe, kyynelet.
Kaarlo Fredrik, joka oli kohtelias kuin sulhasmiehet ainakin, kiiruhti heti poimimaan marjat suuhunsa. Sitä en ole sanonut, virkkoi välskäri tyynesti noin levoton suku, jota niin monet vaarat uhkaavat, voipi tuskin pysyä pystyssä ja säilyttää sellaista perheaarretta kuudessa polvessa peräkkäin.