Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Toiset olivat viekkaampia ja Aatu taisi olla yhdessä tuumassa, niin että ne petollisilla valekaupoilla ja muilla keinoilla heittivät Malisen melkein osattomaksi maan hinnasta ja kaikista. Pyssyn kantaman päässä syrjässä kylän kirkkotieltä näkyy pienoinen uudismökki.
Tuuliaispää ei ollut kuulevinaankaan Malisen vihoja. Jyhisten, mahtavana tornina se kulki omaa suuntaansa ja syyteli liikoja heiniä kauas syrjiin. Jo oli ennättänyt pois heinien saapuvilta, ja joukot katselivat rauhallisempana jälkiä. Joku mies sanoi että »kävipä antamassa lisäharavoimista.» Juutas heitä haravoikoon! kivahti Malinen. Vieköön nyt vaikka helvettiin tuon luokonsa.
Kun se näytti alkavan tulla toimeen, lähti hän ajamaan kirstuntekijän tiedustuksille. Heti Aatukin muutti työalansa ja lähti kävelemään kyliä kyselläkseen, mistä saisi velkaa. Hän piti Malisen uhkausta niin paljon uskottavana, että päätti ennakolta kerätä takavaroja sen ajan varalle, jos tuo ukko ottaa hallituksen häneltä pois.
Prr , tärähti Malisen kieli kuivasti, mutta hän kartteli täyteläistä kirousta lapsensa kuullen. Auringon kohottua alkoi tiellä hieroutunut kuiva multa pölistä armottomasti. Rattaan kahden puolen pursusi jauhomainen multa, kuin vesi veneen kokan edessä, ja kovasti ajaessa kohosi ylös ilmaan ja täytti pitkät matkat tietä paksulla tomupilvellä, niin ettei jälestäajavia erottanut.
Ei ollut niiden hevostakaan huomaavinaan, vaikka hänen tapansa oli käydä huonompienkin kylkeä kopaisemassa, varsinkin kun oli noin orihevonen. Malisen sisällä pullisteli tyytymättömyys, mutta hän halveksi niin paljon noita tyytymättömyyden tuojia, ettei olisi näyttänyt sitäkään heidän ansainneen.
Minä olisin keväällä käynyt saatavista etsimässä hänelle variksen pesiä, että olisi saanut ääntänsä voidella. Malisen moitteessa oli perää, että nämä rengit olivat suultaan kehnoja, ja nyt lopulla vuotta vielä enemmin. Marraskuun alkupäivät olivat käsissä. Kaikissa taloissa ja kylissä elettiin vähillä töillä.
Olisi tehnyt mieli hypätä reestä pois ja juosta lumiseen metsään, kuolemaan sinne. Hän havahtui, kun serkkutyttö olkapäällään nykäisi ja kysyi, mitä hän siinä oli niin syrjittäin. Anna Liisa koetti saada mieltään tasapainoon ja selitti täällä joen jäällä tuulevan silmiin. Perille päästyä otettiin heidät vastaan mitä ystävällisimmin, aivan Malisen mielen mukaisesti.
Syötyä he jo lähtivät yhdessä saunaan ja vasta siellä jatkoi Antti äskeistä keskustelua Malisen eukosta. Lauteille noustuaan hän ilmotti: »Ja johan se tällä viikolla porsii sekin Vatasen sika!» »Sekö imisä sika?» tarttui Anna Liisa kiireellä sovinnon tekoa jatkamaan. Antti: »Se musta emäsikahan se kuuluu porsivan.» »
Armoa ei annettu, eikä sitä taitanut muut paljon pyytääkään, kuin Anna Liisa, mutta hänen rukouksiaan ei kukaan kuunnellut. Malisen perimyskirjat olivat vielä oikeuden vahvistusta saamassa, kun nimismiehen kello lauloi muiden saamisista. Kohta olivat kaikki tavarat herran kirjoissa. Koko talo oli kuin hävityksen pyörteessä.
Olisi taitanut kääntää koko ruumiinsakin, mutta voimat olivat jo niin vähinä, ettei jaksanut. Anna Liisa poistui ikävällä mielellä syrjään, kun näki läsnäolonsa vaivaavan. Hän jäi odottamaan papin tuloa. Voisivatko sen puheet sulattaa isän sydämen? Illan hämärässä joutui pappi, vanha rovasti, joka hyvin tunsi Malisen ja oli ennen talona ollessa käynyt kylän lukusia siinä toimittamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät