Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sillä välin oli aurinko mennyt mailleen. Pilviä keräytyi taivaalle. Ilma oli tukalan painostava. Sytytä kynttilät! komensi majuri. Jyrki otti tulukset taskustaan, iski tulta taulaan ja sytytti kaksi talikynttilää. Tuo enemmän olutta! kuului seuraava käsky. Ja Jyrki toi olutta. Sitä maistellessa alkoi majurin mieli käydä iloiseksi. No, Jyrki, mitäs sanot, kun on jo kaksi lintua häkissä?
Johannes oli täällä nyt aivan tuntematon. Majurin kanssa oli hän ainoastaan kerran puhunut. Marian kanssa? Maria ei ensin muistanut sitä. Lasten tuttavuus ei hetkeä etemmäs ulotu, ja kumminkin on lasten tuttavuus omituinen.
Johannes istui niin kuin ennenkin kirjainsa ääressä, mutta entistä useammin käveli hän kumminkin ulkona näillä ajoilla. Hän oli väitellyt «pro gradu«. Johannes oli tuttavainsa se on tätinsä ja Annan mielestä paljon muuttunut tultuansa majurin luo asumaan.
Illalla lainehti väkeä majurin huoneissa. Majuri oli sama hyvä isäntä kuin aina ennenkin. Hänen karkea äänensä kuului ylt'ympäri. Parooni Klaus, joka näitten kahdeksan vuoden kuluessa oli tullut miehekkäämmäksi ja vakavaksi, kävi huoneesta huoneesen. Hän kaipasi jotakin.
Katkera tunne valtasi majurin. Hänenkin täytyi omaistensa joukossa nähdä yhden noista kurjista pelkureista. Mitä voitiinkaan muilta odottaa, kun Marttiinkaan ei ollut luottamista? Mutta keneen vihdoin voitiin luottaa, kun kuninkaan etevin soturi, Hattujen ylpeys, oli menetellyt Juudaan tavoin. Rajusti sykki tuon heikon miehen sydän.
Vielä näin viidenkymmenenkin vuoden perästä tuntuu minusta kuin näkisin heidät elävinä edessäni: majurin, pyssy hartioillaan ja sihteerin, hillonkeitto-esiliina vyötäisillään. Monta kuvaavaa pikkupiirrettä voisi vielä kertoa.
Ukkonen lähestyy jyryinensä... Ellei hän vaan jäisi tuonne nyt!« Hän katsoi kelloansa. «Kohta on aika mennä kreivin luo... Siellä odottaa hupainen ilta«. Anna raukka ei tiennyt, kuinka häntä odotettiin, kun hän viimein tuli kotoansa. Hän kulki kiireesti, melkein juoksemalla, päästäkseen majurin taloon ennen pilvien puhkeemista. Mutta yht'äkkiä seisahtui hän.
Mihin olisi hän muuttanutkaan, kun hänen äitinsä on jo kauvan ollut saman maan suojassa, joka hänen sisartansa Metsämaan Eevaa tallentaa! Anna jäi majurin luo, ja päivä päivältä lujeni ystävyys Annan ja Marian välillä, sillä kumpikaan heistä ei väsynyt puhuessaan siitä, joka heille oli kaikki ollut.
Parooni Klaus istui liikkumatta vaaleana tuolillaan. Naisväki hautoi kylmillä kääreillä Marian otsaa. Maria makasi yhä vaan tainnuksissa. Heti oli lähetetty Turusta lääkäriä noutamaan. Vanha parooni pelkäsi majurin nuhteita, joihin tällä ehkä olikin syitä. Hän kirosi itsekseen tyhmyyttänsä, kun hän Harmaalaan Marian kutsui.
Hänen tuli nyt, niinkuin kahdeksan vuotta ennen, majurin salissa alkaa tanssit. Hän lähestyi Mariaa hymyillen ja ajatellen hänessä löytävänsä sen asemansa parantajan, jota hän oli kauvan takaa ajanut. «Kuinka hän on vanhentunut!« puhui naapurilleen kreivin sivumennessä moni nainen, joka ennen oli nähnyt hänen.
Päivän Sana
Muut Etsivät