Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Olenhan karkulainen turvaton, Jok' eksyn vailla määrää, rauhaa; Kuin koski kalliolta kalliolle pauhaa Ja raivoo syösten synkkään nielohon, Ja läsnä hän niin hento lapsen-miellä Majassa Alppi-nurmellansa, Ja kodilliset askareensa siellä On hänen pikku-maalimansa! Vaan jumalan-hylky mie ei siinä kyllä vielä Että kallio-paasin Sen pirstasin, kaasin Hänen ja rauhans' oon ma turmellut!
»Meillä taitaa olla sama matka?» »Niinpä taitaa olla, pappilaan minäkin menen. Kävin postissa.» Pastori oli juuri saanut kirjeen vanhemmiltaan, ja mieli oli lämminnyt heidän rakkaudestaan. Eevi alkoi kysellä heistä ja pastori kertoi: »Te tiedätte, neiti Björk, että olen kansanlapsi. Köyhän matalassa majassa olen kasvanut.
Hän oli yksinkertainen mies, niinkuin vaimonsakin, ainoastaan sydämmessänsä oli rakkauden enkeli asunut, tuo suojelushenki, joka useimmin on köyhän majassa, kuin rikkaan palatsissa ja sen turvissa oli näiden molempien puolisoiden sydämmet yhteensulaneet eikä kumpikaan voinut toisetta elää.
Paljon paimenet ihastuit, Juoksit kohta kiiruhusti Bethlehemihin halulla, Nä'it Maarian majassa, Jalon Joosefin havaitsit, Löysit lapsen ilmoitetun, Pojan soimessa suloisen; Ilmoittelivat ilolla Saadun lapsesta sanoman, Enkeliltä ennustetun. Kohta kulkevat ilolla Luoksi laumansa kedolle. Luku III. Tietäjät idästä etsivät Jesusta ja häntä palvelevat.
Itse Liinallakaan ei ollut tätä kiven kovaa uskoa "viuhkaan," ett^ei hän uskonut, mitä hän toivoi, että hänen ainoa ystävänsä katsoisi häneen tuossa matalassa majassa. Sanalla sanoen, kaipaaminen on aina taikainen ja ainoastaan nautinto korkeimmassa potensissaan ja tuo kuiva miettiminen saattaa olla oikein järkevä, oikein "valaistu."
Kohta Lapin kylästä lähdettyä ja koirain heistä erottua olivat ne hiihtäjiä seuranneet oli niinkuin olisivat kylän koirat susiksi muuttuneet ensin loitompaa, sitten yhä lähennellen ja yhä isommaksi laumaksi kasvaen, ja yöpaikoissa niitä loikahteli nuotion ympärillä, palavat silmät harvan metsän sisästä liekehtien niinkuin ne silmät tietäjän majassa.
Menestys ja siunaus asui torpparin matalassa majassa, samalla kuin rukous, ahkeruus, armeliaisuus ja tyytyväisyys siellä vallitsi. Mutta rikas isäntä söi jouluaattona liian paljon lihavata kinkkua ja rupesi siitä voimaan pahoin. Ilahuttaaksensa mieltään joi hän sitä enemmän olutta, mutta tuli yhä pahemmalle päälle.
Jaakko tarkasteli niitä vähän aikaa, vaan juoksi sitte sisälle, iloisesti huutaen: »Mikko, menkää pian soittamaan, rovasti tulee ja kartanon patruuna myöskin.» Mikko riensi heti pihalle viuluansa vinguttamaan, ja nyt oli ilo ylinnä Mäkelän halvassa majassa, kun patruuna tuli entisen palvelijansa onneen osaa ottamaan.
He seurasivat sydämmensä ääntä ja, liittyen suureen surusaattoon, ajattelivat itseksensä: "Se on Jumalan armosta, ettei Anteromme makaa yhdessä noista arkuista, vaan nousi uuteen elämään." Vähäisessä majassa, korkealla Hauensteinilla, oli aivan hiljaista. Kumpikin ystävistä oli ajatuksissansa.
Karhunmarjapensaan juurella peittää niitä tomu ja maa ja korkea ruoho huojuu yläpuolla. Niinkö pidät arvossa, luonto, mestariluomaasi? Tunteettomana murskaat pyhäkkösi, kylvät sen rauniolle ohdakkeita. Vaimo. Kuinka poika nukkuu! Tahdotko levätä majassa, muukalainen? Vaiko mieluummin viipyä taivasalla? On jo kylmä. Ota poika, että menen noutamaan vettä. Nuku, rakkaani, nuku. Vaeltaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät