Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Mutta yö tuli ja Hanneksen leveä rinta, jonka hän oli vaariltaan perinyt, hengitti rauhallisesti kuin myrskyn jälkeen tyyntyneen meren maininki. Näiden tapausten jälkeen Hannes otti kohta eron sotapalveluksesta ja matkusti Helsinkiin, sinne pysyväisesti asettuakseen. Toverit jäivät ihmeihinsä.
Sinua jos hyvä henki Häilyttäisi hyvyyteen.» Paimenen laulu. Oi, kuinka kaunihisti Nyt linnut laulelee! Vuorilla raittihisti Nyt karja karkelee. Taas kukkasista tuoksu Vienosti viimehtii, Kuin kulovirran juoksu Kauniisti kiirehtii. Aurinko ihanasti Aaltoihin kuvastaa, Maininki mahtavasti Laineita loiskuttaa. Ilolla veden päällä Myös sorsa soutelee, Hän kotonansa täällä Laineilla liitelee.
Ankara maininki oli kaikki, mitä meillä vihurinpuuskasta enää oli jälellä seuraavana päivänä, muuten päivänpaistetta, kirkas, sininen taivas, mutta pahaksi onneksi tyyntä. Vielä pari viikkoa kestäneen risteilyksen perästä, vastahakoisten olojen, enimmiten heikkojen ja vaihtelevien tuulten vallitessa, kuului vihdoinkin odotettu huuto: "maata näkyvissä". Niin, se todellakin oli manner.
Oletko sinä nähnyt tähtien vilkkuvan? Oletko sinä nähnyt auringon tanssivan peilikirkkaalla järvellä, jossa virta käy tai maininki vyöryy? Niin, ei sinun sentään tarvitse luulla, että tähdillä on silmänluomet, joita ne räpyttävät yöllä. Eikä sinun tarvitse uskoa, että aurinko, joka on monta kertaa suurempi kuin maa, hyppäisi harakkaa avaruudessa.
Niiden väkevä ja suloinen tuoksu, joka vielä oli kuumuudesta kiihtynyt, huumasi häntä kuin hehkuva viini, ja rantaan vierivien laineiden etäinen loiske tuuditti hänen mieltänsä kuin maininki.
Se veti puoleensa niinkuin etäisin meren kari vetää sisäsaaristossa asuvata, jolle ainakin kerta kesässä tulee se pakottava päivä, että hänen täytyy soutaa sinne noustakseen maihin ja nähdäkseen kaikkein aavimman meren. Sattuu kuitenkin usein, että maininki meren karin ympärillä kerta toisensa perästä estää maallenousun.
Selän saarettoman tuulet, vettä vellovat vihurit soitteli ulapan virttä, vonkui myrskyistä säveltä Väinön orpo-ontelolla, kaihoisella kantelolla; taikka sitten illan tullen, kun jo maininki maseni, heratyyneksi tyveni, ja kun Väinön venhon jälki vetten kalvossa kuvasti, silloin kuusikon kohusta, liekkui tuuli lauhan lämmin lahden pinnalla karehti sormilla Suvetar-immen, hienoisilla hyppysillä kieltä kantelon hiveli, jotta hiljainen hyminä lailla kaislikon kahinan tahi kukkas-kuiskehena liiteli ulapan vyötä vesiperhojen välillä, kiistaten sulossa soiton luonnon lintusten keralla; soiden tuolla, soiden täällä, soiden rantaheinän päällä, helkki haapojen lehillä, lakkahongan latvuksissa, siitä ilmoihin yleni luonnon lauluna kajaten koko ilman kannen alla.
Tuskin oli vene ehtinyt laiturille, kuin Valtteri jo huudahti ja hyppäsi ensimmäisenä maalle. Mitä hän siellä näki, joka häntä niin suuresti ihastutti? Mitä muuta kuin oman uljaan laivansa, kaivatun, kadonneen Lunkentuksen, jota vähäinen maininki loiskutteli rantaa vasten.
Nuori mies piti itse perää sekä hoiti purjetta. Vielä kävi maininki myrskystä, ja poika istui vakavana venheen perässä. Tuuli vinkui ja venhe kulki tavatonta vauhtia. Pian jätti hän Vantaan vaahtoavat laineet, sivuutti Annebergin ja Sumtähden rannat ja laski sievästi Söörnääsin sivuitse. Vielä yksi ojelmus ja silloin oltaisiin Pohjois-satamassa.
Mutta Heikin rinta hengitti rauhallisesti kuin myrskyn jälkeen tyyntyneen meren maininki, tai niinkuin sen rinta, joka kauan eksyksissä harhailtuaan vihdoin näkee valontuikkeen ja ennen lähtöänsä viimeiselle toivon taipaleelle autuas hymy huulilla nukahtaa lepoon. Kohta seuraavana päivänä valmistui hän tappamaan postia, jonka oli määrä viedä kruunun maarahoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät