Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Vai niin, vai piti naapurin Maijan jo osata valehtelemaan ei maar se, piru, osaa! Kolkin lähettiläshän hän on, aivan Kolkin, sen minä varmaan tiedän.
Ville jänistämään. Syyksi teki, että oli liian pakkanen avojaloin juosta. Silloin alkoi kuulua ääniä, että Maija on stiiknafuulia, koska Ville ei uskalla enää yrittää. Yht'äkkiä Ville alkoi riisua kiireellä kenkiään. Hänen oli pistänyt päähän salainen tuuma, että syrjäkadulla, kun ovat toisten näkyvistä, hän tuuppaa Maijan kumoon.
Hänellä oli suuri muisto nuoruutensa ajoilta, alentumisensa tila, jota hän säilytti kuin arvokkainta aarrettaan, ja ken vähän osoitti ystävyyttä lapselliselle eukolle, hän sai vähällä kuulla kertomuksen vanhan Maijan ylpeydestä. Se oli siihen aikaan nimittäin kun Iisakki raukka tuli maailmaan, ja Maija itki päivät kaiket ja ihmiset katselivat häneen syrjäkareisesti hänen häpeänsä vuoksi.
Vaan Maija ei kuunnellut Villen kerskumisia, tuskin huomasi ollenkaan. Hän ajatteli, että jos hänkin saisi juosta kilpaa, voittaisi ja saisi laskea Topin mäestä! Topin mäki oli korkeampi kuin muut. Ja se oli ollut Maijan ainainen halu ja toivo, että joskus saisi siitä laskea.
Jos ei heitä, hiton henkiä, olisi ollut, olisi tämänkin asian kanssa paljon paremmasti kuin nyt on, sillä luulenpa, että ilman heitä ja sinutta olisi ymmärrykseni paljoa pikemmin selvennyt, käsittämään totuuden, naapurin Maijan viimeinen puhe sen viimein toki teki", puheli Kirri oikeen tosi heränneenä. "Tuommoinen miehuus, johon olen niin ehdottomasti luottanut!" sanoi Katru yhä karrutellen.
"Mitä kello on? missä minun vaatteeni ovat, Maija? ehdimmekö vielä kirkkoon? miks'ei Maija ole meitä herättänyt?" kysyttiin yht'aikaa, että Maijan oli vaikea kaikkeen vastata. Rauhallisemmiksi tulivat he vasta, kun kuulivat isän vielä olevan kotona. Kiireesti ja iloisesti pukivat lapset yllensä. Tässä puuhassa eivät ajatukset ennättäneet selvitä.
Kaunis ja miellyttävä on hän näköään, mutta käärme on myrkyttänyt meidän välimme ainiaaksi", ajatteli Matti itseksensä. Kun he tulivat kotiin, oli jo aamu ja Matti hankkiusi lähtemään matkaan. "Ei mitenkään se käy laatuun, että sinä lähdet tästä jalkasin menemään; pannaan hevonen kärryin eteen ja lähteköön Maija kyyditsemään sinua kaupunkiin", tuumaili Maijan isä.
Täällä laski hän kätensä sykkivälle sydämmellensä ja heltyi itkemään. "Oi mikä minua vaivaa" sanoi hän itseksensä, vaan samassa kaikui hänen korvissaan Maijan samat: "Jaakko nai kartanon Miinan" ja nytpä hän ymmärsi, mikä niin raskaalta tuntui.
Saammehan olla siinä varassa. Tällä kertaa ei Maija Rusalassa näillä kertomuksillaan kuitenkaan voittanut muuta kuin puoli kuorrekukkoa, senkin pisti emäntä Maijan käteen siitä hyvästä, että oli hieroskellut hänen kaulasuoniaan. Mutta kylälle levisi tieto Maijan ansiosta, että Hannulan isäntä niin heti jaloilleen pääsi.
Hän tunsi sydämessään minkälainen loppupäätös oli tuleva hänen ja Maijan välisiin suhteisiin ja kuitenkaan ei hän raskinut suorastaan murtaa tyttöraiskan sydäntä. "Voi jospa sinä olisit lupauksesi pitänyt ja ollut yhtä uskollinen kuin minäkin, kuinka paljon toisin olisivatkaan nyt asiamme kuin ne nykyään ovat!
Päivän Sana
Muut Etsivät