Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Viiliäis-Risto nousi ylös ja murahti: "saattaahan tuota tulla, vaikka mitäpäs asiaa sinulla Maijalle olisi." "His, his! Hiljaa, jott'ei tuo hirren vetäjä kuulisi", kuiski mylläri. Pappilan portailla kuiskuttelivat sitten Maija ja mylläri tuokioisen: mitä lienevät kuiskutelleetkaan.
Eiköhän Riikan kippuranenä kipristy yhäkin kippurammaksi, kun tietää saa, sanoi emäntä yhä ikäänkuin Maijalle mieliksi. Kipristyi mitä kipristyi, vaan kolo se tuli nyt Riikan leipään, toisti yhä Maija hieroskellessaan emännän kaulasuonia ja hänestä tuntui tavattoman somalle, kun mielessä kaikui Hannulan emännän sanat: Tulkaa nyt takaisin kahden viikon perästä!... Tulettehan?
Ainoastaan Maijan ystävälliset ehdotukset saivat hänet joskus naurahtamaan. Maijalle olivat nämä hetket erinomaisen suuri ylpeyden ja ilon aihe, eikä hän koskaan laiminlyönyt pastorille suurimmassa salaisuudessa kuiskata: »Jo se vähän taas nauroi. Kyllä sen ikävä vielä asettuu.» Heikki huokasi. Hyvä kun edes joku toinen sai Eevin nauramaan. Hän itse ei enää koskaan siinä onnistunut.
"Anna lasten nukkua", kuiskasi äiti Maijalle, "ne heräävät itsestään kyllä varhain ennättääksensä kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät akkunoihin!" Molemmat menivät, ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi. Vilaukselta näkyi vaan kiharatukkaisia päitä pehmeillä pään-alaisilla. Pimeässä välkkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautasien alla. On jouluaamu.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: "Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää". "Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö.
TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini. HUOTARI. Milloin ne ovat? TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut tulelle. Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä heitä sen aikaa. HUOTARI. Ovatko nämä talollisia? TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. ANNI ja kolme tyttöä tulevat oikealta.
Kotona oli suru katkeraa, täällä rauhallisempaa, melkeinpä suloista. Usein hän tosin itki, itki tietämättä oikeastaan miksi, mutta kesken kyynelten hän hymyili Maijalle, ja Erkille oli hänellä aina ystävällinen sana. Hän tiesi heidän häntä rakastavan ja säälivän, ja hänen oli niin hyvä olla. Myötäiset olosuhteet vaikuttivat pian Eevin terveyteen, ja hän alkoi reipastua aivan silminnähtävästi.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen; mutta nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: »Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää.» »Kiitoksia! Kokonainen leipä! Sinä Liisu olet kelpo tyttö.
"Voi, voi! Voi minua, voi minua, minä vaivainen mato!" marmatti maalarin Maija kyyristyneenä lauteiden alle ja itki katkerasti. "Voi sinua todellakin!" sanoi Sussu, "voi sinua, minkä teit! Eihän kastamatonta lasta saa siunaaman ajaksi ristittä heittää." "Ylpeys on vika sangen suur', lauletaan jo virressäkin," sanoi Liisa pisteliäästi Maijalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät