Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja tämä on varmaankin juuri se, josta Mustalais Daara puhui. Mikä ihmeellinen kohtalo, jos täältä löytäisimme kadonneen prinssimme! Ja vanha kuningas parka, mikä ilo hänelle vanhoilla päivillä! Minä odotan hetkisen, kohta hän kyllä ehtiikin tänne. Kuulehan ... tuolta tulee joku myllystä. *Matti*. Onpa se raskas kantaa kuin turkkilainen. *Maija*. Minun taakkani on kevyt.
Iikka ei tiennyt synnynpaikkaansa, ei isänsä eikä äitinsä nimeä, eipä edes sitäkään, oliko kukaan hänet siunannut tai ristinyt; hän tiesi vain sen, että häntä oli aina sanottu Iikaksi ja että kaikilla näytti olevan lupa häntä parjata ja pahoin kohdella. Maija Liisa katsahti kummastuen häneen. »Iikkako? Vai Iikka! Mitä ihmettä! Vai olet sinä nyt täällä!»
Tämä neuvo näyttikin varsin sopivalta ja Hermannin sisar valittiin siksi, jonka piti hiipimän pitkin kallion reunaa kuusen luo. Pommitus alkoi tavallisella seurauksella; Maija tuli ulos kalliolle kirkumaan. Hetken perästä palasi Hermannin sisar luoksemme, esiliina täynnä kuusenmarjoja. "Onpa meillä kuusenmarjoja", ilkuimme me. Maijan raivo nämät nähtyänsä nousi korkeimmallensa.
Hän oli lumessa yltäpäältä, sukat kasassa, kengät auki rihmoista, huivi päässä takaraivolla ja tukka hapsotti kamalasti, kun se oli hiestyessä kastunut ja sitten käynyt jäänkuuraan. Toisessa poskessa oli pitkä verinaarmu, ja hame oli halki. Kuka sinä olet? Iikka yritti jotakin sanomaan, mutta Maija ehti vastaamaan että hän on Maija. Vai Maija! Sittenpä saat, minkä olet ansainnut.
"Mistä hiidestä ne tuon jutun ovat saatteet, sen on Maija varmaankin kokoon pannut omasta päästään", sanoi Jaakko ja rupesi sitten suoraan kertomaan, mitä hän Mikolle oli puhunut lisäten: "Nyt sen tiedät, oikean asian-laidan, suutu nyt minulle sitten, jos saatat; ymmärräthän sinä, että minä vain kun pelkäsin sinun kotiani halveksivan tuskissani jotakin puhuin".
Nyt olet sinä tullut ja koko sydämestäni rakastan sinua ja yhdyn kanssasi jakamaan kaikki mitä vielä elämässä vastaan tuleekin", sanoi Maija innokkaasti. Voi sitä elämän autuutta, mitä he nyt sydämessään tunsivat!
Minä olen siksi monella härjän savulla maannut, että vaikka minä olen tämän näköinen, niin minä olen monen makuinen. Minua täytyy väistää hiiden väen. Nyt aikoi taas Maija kuninkaan henkilääkärin opettamalla tavalla ruveta lykkäämään isännän selkää, mutta kun ei sitä vieläkään kärsinyt, niin täytyi ruveta nytystelemään ainoastaan sormiensa nenillä.
»Mutta ken sieltä nyt antaa merkkejä, sillä muuta se ei voi olla», sanoi Alli, nousten seisomaan. »Ei tämä ole leikkiä.» »Ei, ei se ole leikkiä», myönsi Elinakin, tullen vielä kalpeammaksi. Maija Liisa oli myöskin kuullut omituisen äänen ja riensi ulos sotamiehen kanssa, jonka oli kovasti pudistelemalla saanut hereille. »Minä koetan ottaa selkoa asiasta», sanoi sotamies.
Housut vain on kavennettava!» »Ho-oousut!... Housut ne on kavennettava!» murahti toinen, ja kolmas jupisi piippu ikenissä: »Kavennettava ne on housut!» »Ooon!... On ne kavennettava ... housut», vahvisti vielä eräs mörinä. »Ka ei suinkaan sitä nyt miestä sovi levittää!» tuskastui jo Maija Liisa.
Jaakko loi silmänsä Liisuun; hetkisen he katsahtivat toisiinsa, mutta sitte sanoi Liisu: "Sepä hyvä, että Jussila saa äidin lapsillensa". "Tuolla Maija jo tulee!" huudahti Kustu. "Eipä häntä täällä nyt olisi tarvittu", virkkoi muori. Samassa tuli Maija sisälle, ja sanoen hyvää päivää istahti hän penkille levähtämään, mutta Liisu käski häntä pöydän ääreen ruo'alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät