Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Mutta," lausui Maija, "katsokoot itseänsä, ja syyttäkööt itseänsä, jos huonosti käy, niinkuin tietysti käypikin syyttäkööt vain itseänsä, sillä, niinkuin sanottu, ei minulla ole mitään osaa koko hommassa." Kuitenkin koetti Maija seuraavain neljän viikon kuluessa ottaa asiaan kaikin voimin osaa.
Siellä on erityinen kamari, jossa saisimme vapaasti haastella; tee nyt se hyvä työ minulle, että lähdet hetkiseksi sinne; tahtoisin niin mielelläni kertoa sinulle jotakin elämästäni", pyyteli Maija. Matti lähti, vaikka kylläkin vastahakoisesti. "Mitä sinulle erinomaisempia kuuluu sitten viimenäkemämme?" kysyi Matti, kun he olivat tuohon kamariin tulleet. "Voi, voi paljon minulle kuuluu.
Pajupillit kimeästi kaiken yli soivat. Huomaa Jahvettikin piiat nyt karjan ensi kertaa ulos toivat. Uni silmistä on hälvennyt ja hän katsoo kuinka häviääpi juosten karja metsään. Pihaan jääpi piika Maija vain. Ja kaukaa soivat paimenien pajupillit oivat.
Renki Matti nojaantui lepäämään käsivarttansa vastaan. Piika Maija tuli viimeiseksi saunasta; hänen isäntä käski tuomaan juotavata. Maija toikin kapallisen vaahtoavaa olutta. Sitä isäntä joi ensin ja ojensi sitte kapan Matille. Keskustelu alkoi taas uudelleen. Isäntä sanoi Matille ... paidan hihalla suutaan pyyhkäistyään: "kyllä nyt on oikein sorja ilma.
"Mitä kello on? missä minun vaatteeni ovat, Maija? ehdimmekö vielä kirkkoon? miks'ei Maija ole meitä herättänyt?" kysyttiin yht'aikaa, että Maijan oli vaikea kaikkeen vastata. Rauhallisemmiksi tulivat he vasta, kun kuulivat isän vielä olevan kotona. Kiireesti ja iloisesti pukivat lapset yllensä. Tässä puuhassa eivät ajatukset ennättäneet selvitä.
Onko kirvestänyt isännän selän? keskeytti Maija emännän puheen, ja mustat silmät leimahtivat kirkkaammiksi kuin koskaan ennen, ja alaspäin riippuvat löpäkät kasvotkin kävivät ihan hohtaviksi ihastuksesta. Onhan se kirvestänyt, eikä vähän, jatkoi emäntä.
Jos hän nyt tulee ulos ja yht'äkkiä näkee teidät, niin kuolee hän pelkästä ilosta.» »Sanokaa hänelle, että minä elän», pyysi Miihkali ja Maija Liisa läksi. »Oletteko te nainut mies?» kysyi Kaska ihmetellen. »Olen.» »Sitä ei ole kukaan tiennyt enkä minäkään», sanoi Kaska oudoksuen. »En minäkään», toisti Miihkali hajamielisesti.
Mutta nuori Maija, joka erinomaisella hyväntahtoisuudella oli kantanut miellyttävän tilanhoitajan eteen parasta, mitä talo tarjota voi, virkkoi rohkeasti: Sedällä Isokyrössä on kyllä, jos vain tahtoo antaa. Ei ollut siihen aikaan tapana, että lapset puhuivat vanhempain läsnä ohessa, kun ei heitä puhuteltu.
Liisa ja Maija jättivätkin riitansa sikseen ja saivat vähitellen Marjetan tointumaan, kun oikein kilvassa hieroivat häntä vedellä ja yhdeksänmiehen-voimalla. Heti toinnuttuaan kysyi Marjetta lastaan. Eukot kertoivat hänelle, mitä tapahtunut oli ja Marjetta rauhoittuikin jotenkin tyyneksi kuultuaan lapsen jo olevan kastetunkin.
Hän lepäili vain, ja kehtolaulua soittivat Soinamon korkeat koivut, soittivat koskessa valkeat vaahdot. Eräänä päivänä Eevin näin lepäillessä, sillävälin kun Maija oli vienyt Viljon päivä-unta nukkumaan, vaipui Eevikin kesken mietteittensä makeaan uneen. Hän nukkui vielä, kun Maija tunnin kuluttua palasi verannalle ja hiljaa asettui istumaan läheiselle penkille.
Päivän Sana
Muut Etsivät