Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mac Aulay ja hänen englantilaiset vieraansa kavahtivat pystyyn, tämän julistuksen kuultuansa, ja uusi riita oli epäilemättä syttymäisillään; mutta kreivi Menteith sekaantui asiaan ja selitti jutun kaikin puolin. »Ja minä toivon», lopetti hän puheensa, »että meidän onnistuu kiinnittää kapteeni Dalgettyn miekka meidän puolellemme.»
Riemuisena juoksi sulhasensa häntä vastaan, tervehti ja pyysi astumaan sisään; Katripa ei tullut, vaan sanoi: "Minun ei sovi enää olla kotonani, ja sinä tiedät, Patrik, ukko Mac Kay'n sanovan meitä Irlantilaisia niin kevytmielisiksi, että menemme naimisiin, vaikk'ei meillä ole mitään; saamme muka sitten suuren perheen, mies rupeaa juomaan ja vaimo tulee onnettomaksi.
»En tahdo erota isästäni, jos todella olen hänet löytänyt!» sanoi Annikka. »En tahdo jättää häntä, kun hän on näin peloittavassa tilassa.» »Ja isänä minä aina tahdon sinua kohdella», sanoi Duncan Campbell hiljaa. »Sitten», virkkoi Menteith, »minä käsken viedä Mac Eaghin toiseen kamariin ja tahdon itse tutkia hänen kertomuksensa todistuksia.
Tämä tuijotus oli Ranald Mac Eaghillekin niin kiusallinen, että hänen kätensä jo alkoi painua puukon varteen päin, aivan kuin hän olisi pelännyt vihollisen hyökkäystä. Mutta yhtäkkiä Allan, astuen mökin lattian poikki, ojensi hänelle kättänsä ystävälliseksi tervehdykseksi. He istuutuivat vierekkäin ja rupesivat keskustelemaan matalalla, salaperäisellä äänellä.
Toinen palvelija juoksi samassa sisään, hädissään kompastuen. Hän ilmoitti herra Hektor Mac Leanin tulon, »joka lähenee suuren joukon kanssa.» »Laittakaa heille sija mallaskamariin ja katsokaa, että lantasäiliö jääpi heidän ja Mac Donaldien välille, sillä he ovat vihollisia keskenään.»
Mac Eagh ehdotti sillä välin, että kapteeni Dalgetty riisuisi päältään raskaat rautavaruksensa, luvaten, että naiset kuljettaisivat ne hyvään kätköpaikkaan.
»Teidän kanssanne ei minulla ole ensiksi tekemistä», vastasi vieras, kääntäen lyhtynsä, niin että se täydesti valaisi hurjannäköistä, laiharaajaista Mac Eaghia, joka kykki aivan nurkan perällä, yhä vielä epäillen, olisiko tulija elävä olento. »Minä olen, veikkoseni», virkkoi vieras vähän lauhkeammalla äänellä, »tuonut sinulle parempaa ravintoa.
»Ne, jotka olivat minulle rakkaimmat», vastasi Mac Eagh, »ovat jo menneet samaa tietä.» »Et siis huoli tehdä mitään», kysyi taas vieras, »joka voisi estää sinua heitä seuraamasta?» Vanki väänsi itseänsä kahleissaan, ennenkuin vastasi. »Paljon tekisin», virkkoi hän viimein, »en oman henkeni tähden, vaan sen pantin vuoksi, jonka jätin Strathawenin laaksoon.»
Lopulta kuitenkin Mac Dougalin, Lornin herran, tulo saattoi hänet vähän pulaan, kun jo kaikki suojapaikat olivat täpötäynnä. »Mitä perhanaa nyt teemme, Donald?» arveli hän. »Suureen latoon kyllä mahtuisi vielä viisikymmentä, jos tahtoisivat siinä maata kahdessa rivissä, jalat vastakkain.
Hän marssii täysiss' sota-aseissaan Kaikk' kansat häntä seuraa silmillään. Vaikk' autiota rantaa nälkä suojaa, Ja talvi luo jäämuurins' esteheksi, Hän marssii, niinkuin vastusta ei ois. Ihmistoivon turhuus. Päivän valjetessa Montrose otti vanhan Ranald Mac Eaghin puheilleen majassansa ja kyseli häneltä lavealti sekä tarkasti, mitä teitä voisi päästä Argylen alueelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät