United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Osaatko sinä sitte niin tarkkaan taata, mitä tulee? Osaatko sinä punnita, mitä onnea on toisella, mitä toisella tiellä? Sitä sinä et osaa, mutta minä osaan sanoa sinulle ja teille kaikille, että ainoa voitto hänelle, joka pettää kuningastansa ja maatansa, on sama kirous, kuin ensimäiset esivanhempamme saivat toteltuaan käärmeen ääntä paratiisissa. Omantunnon rauha on pakeneva petollisuutta harjottavasta miehestä ja jättävä hänet alttiiksi kuluttavalle käärmeelle, joka yöt ja päivät raatelee synnintekijän sydäntä, antamatta hänelle edes sitäkään lohdutusta, että hänen petoksensa olisi tehnyt tilan paremmaksi muille, sillä kylmä on rauta pakkasessa, vaan vielä kylmempi vieras valta. Ja missäkähän arvossa tuo uusi maa meitä pitäisi, jos me petoksella heittäisimme jäähyväset vanhalle! Minä varotan teitä hänen nimessään, joka vallitsee elämän ja kuoleman, älkää raskauttako omiatuntojanne useammilla synneillä, kuin teillä jo on.
Helenalla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuresti tämä pikku yhteiskunta rakasti maatansa ja kansaansa, kuinka paljon sen asujamet vähäisistä varoistaan uhrasivat yhteiseksi hyväksi, kuinka he lemmenkateesta rakkaudesta tätä köyhää maata kohtaan käsittivät jokaisen tylyn sanan, jokaisen ylpeän arvostelun loukkaukseksi tätä yhtä kohtaan, joka oli rakas heille, joka teki elämän heille siedettäväksi, jonka edestä kannatti elää ja kuolla.
Mutta koska pappien puustelleista kaikki työaseet kruunun puolesta olivat myydyiksi tulleet, ei kukaan pappi taitanut maatansa hoitaa, ja koska ei talonpojilla ollut mitään, jolla papin palkan maksaa taitaisivat, niin ei hänellä minulle juuri muuta annettavaa ollut kuin katon pääni päälle.
Koska Elias Frid on palvellut yhdessä minun kanssani sotamiehenä ja kaksi kertaa urhoollisuudellansa on pelastanut henkeni sekä kaikessa käytöksessänsä oli miehuullinen ja urhoollinen ruotsalainen soturi, niin olen minä täten tahtonut kunnioittaa hänen muistoansa, sen osoitukseksi, että minä, Andreas Olivesköld, vaikka Jumalan armosta olenkin korkeaan virkaan ja luottamukseen joutunut, kuitenkin panen suurimman arvon halpaan soturiin, joka vähillä rahoilla ja mainioksi ja kunnioitetuksi tulon toivotta, kuitenkin hengellänsä ja verellänsä puollustaa kuningastansa ja maatansa.
He ovat aina tahtoneet menetellä omin päinsä, syyttäkööt siis itseänsä! virkkoi Miltopaeus. Kateuden perisynti oli jo hiipinyt näidenkin urhoollisten sissien sydämiin. Isäni haamun nimessä! huudahti Bertelsköld suuttuen, sinun pitäisi hävetä puhumasta pahaa miehistä, jotka palvelevat maatansa paremmin kuin sinä ja minä.
Kauppamies Anströmin talossa ei kukaan paennut; isäntä ei tahtonut maatansa jättää; vaan vaara eneni, päivä päivästä, ja vihdoin päätti ukko muuttaa majaansa ja Ruotsissa hakea turvaa. Elias ja Aato päättivät jäädä talon sekä maan isän maan puollustukseksi ja päätöksensä oli luja, luja kuin kallio, jot' ei tuuli eikä myrsky voi kaataa.
"Luultavasti eivät useat muutkaan ole sen enempää, mutta eikö ole ihmeellistä, että ihmiset, joilla on varaa matkustaa, matkustavat ulkomaille, olkoonpa Kiinaan tahi Indiaan, vaan tuntevat ainoastaan vähän tahi eivät yhtään omaa maatansa? Ja sen minä kuitenkin tiedän, ett'en minä ole löytänyt missään niin kauniita paikkoja kuin täällä kotimaassa Norjassa."
Kaikki olivat he olleet rehellisiä, toimekkaita talonpoikia, jotka viisaasti viljelivät maatansa. Heille oli uskottu erityisiä pitäjän luottamusvirkoja, joita olivat huolellisesti ja kelvollisesti hoitaneet. Kaarlo oli ensimmäinen, joka rikkoi vanhat tavat antautumalla lukutielle.
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" sanoo suomalainen sananlasku. Sen sananparren totuus näkyykin kaikkialla Suomessa; sillä harva kansalainen rakastaa niin maatansa kuin Suomalainen. Hänen maansa on, jos sitä muihin maakuntiin maailmassa vertaa, köyhä; mutta kumminkin on se tunne, missä hän ensikerran päivän valon näki, hänelle kallis.
Pitihän siinä kirkonkylän rusthollarikin puheen isänmaanrakkaudesta; ja kylläpä hän "maatansa" rakastaakin, vieläpä muittenkin ajoihan se leski-Eevan pois maansa päältä nimismiehen kautta, Eeva kun oli iso-uskolainen. Ajaahan se kerjäläisetkin talostansa tyystin pois aina riihiveräjälle asti. Ja kuitenkin puhuu hän isänmaanrakkaudesta.