United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ylioppilaat ja osa porvaristoa olivat nousseet valleille miehuullisesti meitä kohtaamaan ja kunnon miehinä maatansa puolustamaan; sillä eihän kenkään voinut tulla muuhun luuloon, kuin että Kaarle-kuningas piirittäisi kaupungin ja valloittaisi sen pikemmin kuin hänen isoisänsä aikoinaan oli voinut sen tehdä.
Siellä ... siellä hän näki kuljetettavan paareja ... monia verisiä paareja kaupunkiin... Häntä ylenannatti, hänen päätänsä pyörrytti... Ja hävetti ... ettei hän voinut olla niiden mukana, jotka olivat lähteneet taisteluun... Sillä heitä tarvittiin: punaiset eivät olleet vieläkään lyödyt, vaan vyöryttivät yhä lisää venäläistä sotaväkeä ja lättiläisiä ... rättiläisiä ... omaa maatansa vastaan... Tuhansittain niiden kuolemaksi, jotka olivat rientäneet suojelemaan tätä Suomea.
Kun siis otettiin puheeksi tien tekeminen sille paikalle, oli kyllä Laurin ensimäinen aikomus vastustaa tätä ehdotusta, mutta ei hän sitä kuitenkaan uskaltanut, koska ehdotusta kaikin puolin pidettiin pitäjälle hyödyllisenä. Hän antoi sen tähden, niinkuin näytti, mielellään maatansa yrityksen hyväksi, mutta kielsi ottamasta hiekkaa hänen maaltansa.
Venäjällä oli muka kauhea nälkä ... se uhkasi tappaa kaikki, niin työläiset ja köyhät talonpojat kuin vähät entiset herratkin. Miksi siellä oli nälkä? Ei ainoastaan poutien tähden, vaan siksi, ettei saada talonpoikaa viljelemään maatansa ... kun häneltä riistetään veroina kaikki muu paitsi se, mitä hän tarvitsee oman henkensä ja perheensä hengen pitimiksi.
Hän oli hyvin usein esittänyt pojallensa, kuinka tärkeät hänen velvollisuutensa maatansa ja sukuansa kohtaan olivat, mikä merkitys niillä oli ja miten suuri edesvastaus niiden laiminlyömisestä. Tämä vastuunalaisuuden tunne oli viimein pojassa kasvanut niin suunnattomaksi, että hänen henkensä sen taakan rasittamana kuihtui kehityksessään.
Paimentolaisparvi paimentolaisparven jälkeen tunkeutui sinne. Frans vetäytyi siis kuoreensa ja hoiteli maatansa, omaamatta kuitenkaan monta vanhoista naapureistansa. Hän oli liiaksi paljon ruotsalainen, voidaksensa soveltua näihin uusiin oloihin, liiaksi vanhan-aikainen, yht'äkkiä muuttaaksensa nyt luontoansa. Hän oli siis suljettu perheesensä.
Edellistä hän ei voinut tehdä sen vuoksi, ettei hänellä, paitsi maatansa ollut mitään muita toimeentulon lähteitä. Virkamieheksi hän ei halunnut ruveta, ja kuitenkin hänellä jo oli ylellisiä elämäntapoja, joista hän ei katsonut voivansa luopua.
Ja jota enemmän hän luki, sitä suuremmaksi tuli halunsa itse saada katsella maailmaa omaa maatansa ulompana. Hän rupesi sentähden kokoomaan kaikki, mitä hän suinkin voi, saadakseen lähteä ulkomaille ja saatuansa kokoon noin 60 riksiä lähti hän matkalle ja ohjasi kulkuansa Hollantiin.
Ja sitten hän alkoi hokea, että meidän pitäisi päästää tuo mies menemään. Meidän pitäisi antaa hänelle evästä matkalle ja käskeä häntä menemään oman kansansa luo opettamaan heille, että me emme ole tulleet tänne ottamaan heidän maatansa, vaan opettamaan ja rakastamaan heitä.
Ja meidän herra, joka ei sietänyt kuulla maatansa tehtävän noin halvaksi lausumatta yhtään sanaakaan sen puolustukseksi, vannoi silloin, niinkuin kelpo skotlantilaisen sopi, itselläänkin omassa linnassaan olevan useampia kynttilänjalkoja ja kalliimpia kynttilänjalkoja, kuin mitä ikinä oli nähty valkeaa kantamassa missään salissa Cumberlannissa sehän se taisi sen maan nimi ollakin.»