Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Odota", sanoi Roth, "ennenkuin menen, tahdon heittää hänelle sinimarjan silmään. Se on vähintä, jota voin tehdä semmoiselle konnalle". Hän oli jälleen ladannut pyssynsä ja tähtäsi suurella kylmyydellä ja verkkaisuudella. Luoti lävisti maanmittarin, ja Roth ja Paavo jättivät samassa kallion, jonne kasakit eivät voineet kiivetä ylös. Paavo meni sille paikalle, johon Roth oli hänet määrännyt.
"Kuinka se sitten niin on ollut? kertokaa, kertokaa!" sanoin hänelle uteliaasti ja kehoittawaisesti. "Minulla oli nuoruuden ystäwä; Kalle oli hänen nimensä. Hän oli maanmittarin poika ja asui aiwan lähellä minun kotiani.
Sitten kuin on herjetty metsiä karjan laitumina pitämästä, kasvaa siellä, niin kuin kyllä tiedätte, kaikki iloisesti ja runsaasti. Minä olen kulkenut Maanmittarin kanssa läpi koko metsän. Hän sanoo, että joka vuosi tynnyrin alalle maata kasvaa puolen syltää halkoja tykö.
"Se Raudusjärvellä toimiva insinööri minusta piti ja pyysi oppiinsa, vaan kun en osannut kirjottaa ja vanhempani eivät päästäneet, niin jäi sikseen." "Mikä sen insinöörin nimi oli, joka Raudusjärvellä jakoi?" "Se oli Kastreeni." "Kastreeni!" huudahti Dampbell, "mikä insinööri se Kastreeni on. Ainoastaan maanmittarin sisäänkirjotettu apulainen.
Maanmittarin apulainen ei waan wälittänyt koko seurasta eikä kenestäkään yksityisestä niin mitään. Siitä saakka kuin hän istui totipöydän ääreen, oli hän siinä kaiken aikaa katkeamatta ollut. Kuitenkaan ei hän juonut koko iltana muuta kuin yhden ainoan lasin, mutta pitkä se oli. Sillä kun hän teki ensimäisen lasinsa, lisäsi hän siihen konjakkia, sitten kun hän oli ryyppinyt sen puolelleen.
Kalle=ystäwäni heitti yliopiston luennot siihen, mutta hän aikoi kuitenkin mennä Helsinkiin, suorittaa siellä maanmittarin tutkinnon ja ruweta sitten maanmittariksi, saadakseen siten pikemmin palkallista työtä. Samalla ajalla sain minä konsistoriumilta määräyksen kirkkoherran apulaiseksi K n pitäjääseen, joka on Pohjanmaan syrjäisimpiä seutuja ja jonne minun oli hetimiten muuttaminen.
"Woi kuinka leikkisiä nuo nuoret herrat owat ... ei olisi uskonut... Heh, heh, heh", sanoi isäntä. "Olkaa hywä, isäntä, ja käskekää molemmat tyttärenne tänne, että me saamme heitä katsoa ja puhutella", sanoi nimismies. Isäntä totteli ja meni. "Minä teidän Liiloistanne ja laaloistanne huolin wiisi", sanoi maanmittarin apulainen ja kääntyi pöytään päin, jolla oli täysinäinen karahwiini konjakkia.
Tosin käwiwät kauppias, nimismies ja maanmittarin apulainen wielä joskus talossa ja kehuiwat tyttäriä kauniiksi, mutta heidän käyntinsä harweni harwenemistaan ja wiimein eiwät he käyneet ensinkään. Tosin käwi wielä jonkun aikaa Kämälässä kaukaisempiakin wieraita, mutta heidänkin käyntinsä harweni sitä myöten kuin wieraanwaratkin wäheniwät.
Tuokaa kartat tänne! Karttoja minä tahdon ja maanmittarin minä tahdon! 'No mitäs te oikeastaan sitten vaaditte? 'Vai niin, soo! kylläpäs te minua hulluna pidätte! Luulettekos, että minä noin vaan suoraa päätä sanonkin, mitä minä vaadin?... Ehei! Mutta antakaapas tänne kartat, niin juuri! Ja itse lyödä kolhii karttoja. Siinä loukkasi hän Martta Dmitrievnaakin kovasti.
"Pankaa nyt likoon, älkääkä olko niukat, kyllä wanhassa talossa wärkki piisaa. Noh, joka mies, niinkuin yksi=mies!" kehoitteli isäntä. "Kyllähän isäntäkin on lasin wäärti", sanoi maanmittarin apulainen, jonka teki mieli ryhtyä ensimäiseksi käsiksi tuohon mielijuomaansa, mutta ei kehdannut. "Onpa kahdenkin", sanoi isäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät