Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Mies hän oli arvokas Ryhdiltään ja katseeltansa, Eipä nähty vertojansa, Mies ol' mies ja kuningas. "Taivaan vaaru maamme vetti, Tunsin päivän säihkehen. Hän, mies uljas totuuden, Hän se sentäänkin mun petti." Shach Mahomet päivällisensä jo söi, Se ystävälliseks mielen löi. Hän varjossa puiston on puppurat yllään, Vesi suihkus ja pirskui ja vilvoitti kyllään.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken. Meit' ylpeä ei vieras nää, mut meille kallein maa on tää, maa saarten, vuorten, korpien, se meist' on kultainen.
Ah! kuinka voimme voittoa rukoilla Samassa maallemme ja sulle, jota Kumpaakin meidän tulis tehdä? Voi! Kadottaa meidän täytyy joko maamme, Imettäjämme kallis tuo, tai sinut, Maass' aino lohtumme.
Syynä on ollut se, ett'ei niitä alkuperäisessä muodossaan ole sopinut painaa, ne kun ovat melkein puhdasta Efraim Jaakkolan kotoseudun murretta, ja hänen kotonsa oli Uudellakirkolla, noin puoli peninkulmaa Uudestakaupungista, siis maamme sillä äärellä, missä katkotuinta kieltä puhutaan.
Suloisen rauhan onko maamme saanut, Ja Herra armossaan Taas keisarinnallemme voiton suonut?" Noin vieras vastasi: "Likempi meitä, veljeni, on riemu; Tän' yönä saapunut Hoviinsa onpi meidän ruhtinamme. Jo monet vuodet hän Vakaasta kansastaan on poissa ollut, Nyt niinkuin viljavuos' Hän siunauksen kantaa seudullemme.
Näiden pikakuvien tarkoitus on mahdollisimman lyhyessä ja suppeassa muodossa esittää eräitä näkökohtia suomenkielisen kirjallisuuden kehityskulusta, katsottuna maamme yleisen henkisen viljelyksen taustaa vasten ja jossakin määrin myös saman-aikaisia europalaisia virtauksia mieleen johdattamalla.
Laaksot ja alankoseudut ovat tavallisesti viljeltyjä. Laakson syvimmässä osassa juoksee joki tai välkkyelee sievä sisäjärvi, jonka rannalla usein on kirkko sekä kyliä siellä täällä. Kyläin välillä on peltoja ja niittyjä, ja etäämpänä rajoittaa tätä viljeltyä maata tumma metsä joka taholla. Enin osa maamme pinta-alasta onkin vielä metsien peittämänä.
Kaikki on nimittäin sellaista hämärää kuin uni ... samanlaista kuin ilmakin, joka nyt peittää maailmaa. Oli nimittäin se kesä, jolloin koko Suomen kattoi Venäjältä vyöryvä savu: kertoivat ryssien polttelevan kotimaassaan metsiä, soita ja talojakin. Polttivat niitä niin paljon, että meidän maamme ja Ruotsi ja Norjakin oli välistä aivan sauhuun tukehtua.
Mitkä kaikki syyt siihen vaikuttanevatkin, yksi lienee myöskin maamme muoto, jonka ranta ikäänkuin kulussaan koukistuneena polvena astuu ulos ja pyrkii poispäin. Sentähdenkö tuntunee rinnassamme niin miellyttävä tyydytyksen tunne, kun asiamme vaativat meitä lähtemään länttä kohti ja sentähdenkö vuotanee niin luonnollisesti ja ikäänkuin itsestään siirtolaistulva tähän suuntaan?
Halventaako se arvoani, että niin olenkin? Anna. Sinä olet maamme vihollinen! Gerbert. En ole, Anna, siinä erehdyt! Olen päin vastoin sen paras ystävä! Minä rakastan sitä niin paljon, niin paljon, että soisin sen tykkänään olevan omani! Anna. Sinä julma olet minun pettänyt! Gerbert.
Päivän Sana
Muut Etsivät