Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Löytyy henkilöitä, jotka, vaikk'eivät pienimmälläkään tavalla ole tehneet meille pahaa, kuitenkin jo ensi esiytymisessään vaikuttavat vastenmielisesti meihin: everstiluutnantti Stålsköld'istä oli herra Mörk sellainen henkilö.
"Parooni" vastasi herra Mörk lyhyesti ja huolettomalla äänenkorolla, jolla hän ikäänkuin tahtoi ilmoittaa ett'eivät mitkään kysymykset eivätkä vastaansanomiset tässä olleet paikallansa. "Siis", lisäsi hän, ojentaen Elviralle myötänsä tuodun viitan, "siis täytyy se tapahtua. Yö tulee kylmä ja matkamme tulee kenties kyllin pitkäksi. Te tarvitsette tämän viitan".
Löytyipä henkilö, joka enimmäkseen oleskeli kannella ja jonka everstiluutnantti näki joka kerran kun pisti päätänsä kajuutasta, ja tämä oli paronin taloudenhoitaja herra Mörk.
Silloin sattui pakenevan paroonin askeleitten töminä hänen korvaansa. Saalistansa vainoavan jalopeuran nopeudella lähti hän kiitämään sille suunnalle, josta tämä töminä kuului. Edellisessä luvussa olemme maininneet että myöskin taloudenhoitaja Mörk kuuli lähenevien askeleitten töminätä istuessaan veneessä.
Täällä tarjosi hän vapaaherrattarelle käsikynkkänsä ja kääntyi äkkiä alas pitkään lehtokujaan, joka johti talosta koskelle päin. Heidän mustat haamunsa katosivat pian syys-illan pimeyteen. Tie, jonka herra Mörk oli valinnut, oli paljon lyhyempi kuin se, jota parooni eversti Stålsköld'in kanssa kulki samaan aikaan, samaa päämaalia kohden.
Ja sen minä sanon Teille, herra Mörk, että tämä johtuu siitä, että miehet niin kevytmielisesti ja epäviisaasti luopuvat esikoisoikeudestaan kuherruskuukauden aikana. Katsokaa ympärillenne tässä näette naineita miehiä, jotka ovat ymmärtäneet säilyttää oikean komennon talossaan.»
"Ja minne aikoo parooni viedä minun?" kysyi Elvira äänellä, joka osoitti kuinka arvottomalta elämä jo näytti tälle vielä nuorelle naiselle. "Sitä en tiedä. Tehkää hyvin ja seuratkaa minua" sanoi herra Mörk, avaten oven sammutettuansa lampun huoneessa.
Hänen ei olisi ollut tarvis, niinkuin hän kuitenkin teki, alituisesti katsoa taaksensa, pysyikö Elvira paikallansa. Tämä ei koettanutkaan yön pimeydessä lähteä karkuun vartijattansa. Pari syltä siitä paikasta, johon herra Mörk oli jättänyt vankinsa, kohosi sangen suuri yksinäinen kallionlohkare; sen ohitse saattoi parilla askeleella tulla suurelle, vedenpinnan ylitse kohoavalle kivelle.
Everstiluutnantti Stålsköld huomasi hänen alati sivullansa, valmiina auttamaan milloin ja missä sitä tarvittiin. Siten olivat he yhdessä asettamassa paikoillensa raskasta arkkua, joka uhkasi katkaista käsipuut. Everstiluutnantin kasvot olivat käännetyt mereen päin, ja kädellään nojautui hän toiseen harukseen; herra Mörk oli juuri hänen takanaan.
»Tämä tietää sitä, että olen pelastettu, Jörgen!» hän melkein kuiskasi äänellä, joka pusertautui hänen rintansa syvyydestä... »Niin, niin, se merkitsee, että tässä seisoo Jakob Mörk taas omilla jaloillaan sinun edessäsi! ja ikuisesti, ikuisesti olen sinua kiittävä siitä, Jörgen!» Hän alkoi kävellä edestakaisin lattialla, lyhyesti ja vähän väliä keskeyttäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät