United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Palveliasi tajuaa kuninkaan sanat", sanoi viisas, joka heti muutti äänensä yhtä nöyräksi, kuin millä hän oli keskustelun alkanut. "Kun kallisarvoinen matto on liattu, viittaa houkka tahraan, vaan viisas peittää sen kauhtanallaan. Minä olen kuullut herrani käskyn, ja kuulla on totella".
"Meidän pitää hankkia rullakartiinit", sanoi Maria, nuoruuden avomielisyydellä, "matto pilaantuu tällaisessa auringonpaisteessa". "Ja tämä siivoton, pikkuinen kanaarilintunen pitää muuttaa kyökkiin", sanoi Jenny; "se laittaa sellaista siivoa ja levittää siemeniään yltympäri, ja kylpiessään loiskuttaa se vettä matolle. Ja, tiedätkö, äiti, ei minusta sovi pitää kasvia tässä huoneessa.
Tumma oli matto jalkojeni alla ja melkein musta oli ikävän matala lautakatto, ainoastaan seinäverhon, aikojen kuluessa kolmen värisiksi vaalenneet kuvat loistivat siellä täällä kuin valopilkut, ja yksi ainoa valkea esine roikkui sovittavan, valkoisen kyyhkysen kaltaisena synkässä huoneessa, se oli monihaarainen, valkoisilla vaksikynttilöillä varustettu, kattohirsistä riippuva kynttiläkruunu.
Kapteeni tunnusteli kädellä maata ja ihmetteli, ettei siinä olekaan Vasilin huoneen hieno matto, vaan ainoastaan sammalta, ja että raaka Hinkki likasen punasella kädellä tarjoaa hänelle semmoista, mikä auttaa toimeenpanemaan hienon Vasilin tahtoa... Ja kuitenkin oli Vasili juuri itse sanonut, että vallankumous hävittää kapakat...
Uudet huonekalut ja uusi matto vetivät liian paljon huomiota puoleensa. Olen täysin vakuutettu siitä, että jokaisen pienen kotihaltijan sijaan, joka poistui rakkaitten vanhojen tavaroittemme mukana, tuli joukkonen pieniä ilkeitä tonttuja.
ELISABETH. Sinä et ollenkaan ajattele, mitä kaikkea meillä vielä on tehtävänä siksi kuin Jussi ja Hanna tulevat. MAIJU. Huomiseen ennättää jos mitä. ELISABETH. Onko sinulla edes matto jo valmiina? MAIJU. Tänä iltana minä sen lopetan yks' kaks'. ELISABETH. Yks' kaks'! Niin sinä aina sanot ja joka kerta tulee kumminkin lopulta tulinen kiire. MAIJU. Mamma nyt ei hätäilisi.
Hän kääntyi päättävästi ympäri ja astui hotellin ovesta sisälle. Ei, todellakaan tämä ei ollut mikään ensiluokan paikka. Eteinen oli pimeä ja ikävä, matto kulunut ja portaat, jotka näkyivät nousevan yläkertaan, ahtaat ja epämukavat. Ovenvartia, laiha, kippuranenäinen, luppasilmä ukko, otti hänet vastaan matelevalla kumarruksella ja monilla luihuilla silmänluonneilla.
Matto oli kaunis ja kallisarvoinen, seinäpaperit kauniit ja kalliit ja huonekalut samoiten, ja kuitenkin huoneissa vallitsi jonkunmoinen epäjärjestys; kaikki teki mieleen vaikeasti levottoman vaikutuksen ja ei mikään ollut erittäin kaunista ja miellyttävää.
Huoneen hämärästä välkähtelivät eloisat ja rikasväriset seinät, joille pompeijilaiseen tapaan oli räikein värein maalattu freskoja. Pukupöydän edessä Julian jaloissa oli itämainen valmiste, kudottu matto.
Koskaan ennen en huomannut, että vierashuoneen matto oli niin virttynyt ja kulunut; että sitsiset akkunaliinat olivat niin parsitut; että äitini pyhähuonekin oli niin vanhentunut. Nämät kaikki eivät ole voineet ainoastaan muutamassa kuukaudessa näin muuttua.