Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
PAAVO. Menenpä; vaan huomatkaa! MEIJERHOFF. Miekat ja sapelit, tätä häväistystä! PAAVO. Voi peukalot ja etusormet, kuinka mun kynteni himoitsee tuota mäntyä juuriakseni! Siekailetko matkoihisi? sinä hävyttömyyden syleksiä! PAAVO. Mutta olenhan palvelijanne, joka HAUSSI. Joka häväiset haltijaväkesi sekä halvan itsesikin. PAAVO. Tämä on kirveltävä päästöseteli.
Pian olivat niiden latvat jälleen kasvaneet entistä tuuheammiksi, ja niin tuli niistä korkeita honkia, joihin kotkat rakensivat pesiään ja joihin ukkonen mielellään laukaisi kanuunansa. Mutta tähdet olivat kuulleet pilvien-kuningattaren lupauksen ja olivat uteliaita tietämään, miksi nuo kolme mäntyä tahtoivat tulla, kasvettuaan noin korkeiksi.
Olli lausui: "Kas tässä on se paikka, johon sun kerran tuomitsin, ehkä muistat. Silloin tuomitsin sun kannettavaksi vihtapaarilla, mutta nyt olet, kiireen takia saanut kunnian oikein herroiksi ajaa hevosella. Tuossa seisoo, osottain mäntyä, kurjan elämäsi pää, siinä hautasi. Se maa, jonka petturi olet, on liiaksi pyhä sulle haudaksi.
Sen takana on samanlaisia, jotka jo selvästi erottaa selvinneeltä taivaalta paistavan kuun valossa. Mitä mahtavia tuntureita ne ovatkaan! Kuusta ja mäntyä ne kasvavat, ja niiden muodostuskin on tuttu suomalaisen silmälle. Se on kuin onkin tämä meidän kotoista alppiseutua.
Jaettiin tasan tuuli ja aurinko; sovittiin siitä, että taistelevat kahdenkymmenen askelen päästä lähenisivät toisiaan ja viidentoista askelen päästä ampuisivat kumpikin yht'aikaa. Niin tapahtui, merkki annettiin, ja aina tarkat aseet pamahtivat niin yht'aikaa, että olisi luullut kuulleensa vain yhden laukauksen. Paul oli seisonut lähellä erästä mäntyä.
Maisterin viimeinen "purpuri" meni päin mäntyä; hän vikureerasi aivan uunin taakse ja sinne hän jäi hän kaatui uhraten voimansa kansallisuuden- ja isänmaa-aatteen eteen! Sehän on suomalaisen pyhin velvollisuus, kuten hän puheessaan sanoi.
Mistä hän tuli, sitä ei tietänyt kukaan muu kuin Maria, joka oli nähnyt hänen kiipeävän pitkin mäntyä ladon päädyn vieressä. Pois! huusi hän. Antakaa hänen olla. Antaa hänen mennä. Vai niin, tiuskasi eräs sotamies, tekö autoitte häntä pakenemaan! Kavaltaja. Martti veti miekkansa ja iski solvaajaa, niin että tämä kellahti maahan.
Jos teitä on minun tähteni tukistettu, niin tahdon minä myöskin palkita teitä. Kukin teistä saapi itse valita, miksi hän tahtoo ruveta tässä maailmassa. Olipa se oikea kuninkaan sana! Nuo kolme mäntyä joivat yhä edelleen pilven maitoa ja imivät vuoren rautaa.
Tapani tiesi, että kyllä hän osaa senkin panna, mutta nyt hän ei sitä sanonut; oli sen opin saanut taulun jalkoja tehdessään, että tässä palveluksessa ei saa sanoa mitään osaavansa, vaan aina on käytävä avossa suin kysymässä neuvoa, vaikkapa neuvokin veisi päin mäntyä.
Katsokaa," jatkoi hän vakaasti ja innokkaasti "katsokaa tuota korkeata mäntyä, jonka pitkät oksat ulottuvat veden yli; katsokaa kuinka sen varjot vaihtelee, tuulen tarttuessa sen oksiin, ja kuinka varjo vaihettelee auringonsäteiden leikkiä veden kalvolla: "Notkistakaa latvojanne, männyt, Kuni kaikki kasvit, Herraa palvellen." "Mikä musiikin vaihetusta mahtaa olla luonnon ja runoilijan välillä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät