Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Mä sua muistan, mitä muistellenkin, Vaikk' luulen miettimättä olevain Mä sua etsin, minne kulkenenkin, Vaikk' luulen määrättä mä kulkevain Nään sinut aina, kunne katsonenkin Ja vaikka silmät suljen umpehen, Ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin, Jos menneet korvatkin ois lumpehen Sä olennoksein käynyt olet näin Sinutta unta vain on elämäin.
Tämä oli tavallisen pitkä, hyvin hoikka mies, pari kolme vuotta Taavia vanhempi, vaan paljon vanhemman näköinen. Hänen kasvonsa juonteet olivat säännölliset ja hyvin Timo Hannulan kasvojen kaltaiset, vaan enemmän terävät; sisään-painuneet silmänsä milloin tuijottivat tuikasti, milloin himmenivät ja katselivat tylsästi ja ilman määrättä maailmaan.
Hän vuorilla viipyy ja vaieten katsoo tanhua, riemua joukkion joudon. Hän vuorilla viipyy kuin synkeä pilvi, min mustassa helmassa tulipuna turman hehkuvi liesi, hän huippuja kiertää kuin ukkosen lonka, min kohdussa tuhansia vasamia välkkyy, hän vuorilla viipyy, mut syöksyvi kerran salamoiden vaunuissa laaksoihin, joissa juhlivi määrättä räyhäävä rahvas.
Katse alkoi tylsistymistään tylsistyä, kunnes se viimein ilman määrättä jäi tuijottamaan kylmänharmaasen, laajaan avaruuteen. Jälyltä ja tyhjältä näytti tuo hattaraton, aivan yksivärinen taivas. Päiväpaiste kyllä koetti sille eloisuutta antaa, mutta ei se saanut ilmaa vähääkään värehtimään.
Alussa maa oli autio ja tyhjä, pimeys lepäili syvyyksien päällä, määrättä hyrskyen mustimmat laineet kulkivat, kiersivät mitatonta merta, vaahdoten valkeana tuolla ja täällä kiehuivat muodotta muodostuvat aineet etsien toisia yhtyäkseen kerta. Alussa maa oli autio ja tyhjä.
Juomingien lopussa syntyi aina tappelu ja elämä semmoinen, että miehet saivat kävellä pää nyytissä viikkoja jälkeen. Työtä tehtiin määrättä, miten milloinkin halutti, kuitenkin nousten jo oppilasten verstassa työskentelyaika kolmeentoistakin tuntiin.
Puhe katkesi molemmilta vähäksi aikaa siihen, eikä se tahtonut viritä oikein sittenkään. Jori oli hyvin vakava ja harvasanainen ja Elsaa kangerti sinutteleminen, jota koetti kiertääkin, vaan se tuntui vielä kankeammalta. He kulkivat sitä katua suoraan aikeetta ja määrättä.
Mä sua muistan, mitä muistellenkin, vaikk' olen miettimättä olevain mä sua etsin, minne kulkenenkin, vaikk' olen määrättä mä kulkevain nään sinut aina, kunne katsonenkin ja vaikka silmät suljen umpehen, ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin, jos menneet korvatkin ois lumpehen sä olennoksein käynyt olet näin sinutta unta vain on elämäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät