United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä Suomen kenraalikuvernööri, kenraali Bobrikov, erään Tukholman sanomalehtimiehen kysymykseen, mitä hänen Suomen-politiikkansa tarkoitti, antoi kuvaavan vastauksen: "järjestyksen voimaansaattamista, ei muuta mitään". Länsimainen käsitys oikeudesta oli tuntematon venäläiselle virkavallalle, joka sekoitti oikeuden lakiin tai jonkin esimiehen viimeiseen määräykseen.
"Soisin teidän näkevänne Richard kuninkaan nuijan", vastasi länsimainen soturi, "jonka suhteen tämä satulassani riippuva on keveä kuin höyhen". "Paljon olemme tuosta saarikuninkaasta kuulleet", saraceni sanoi; "oletko sinä hänen alamaisiansa?"
»Mutta hän kävi siellä vielä eilen kaikkien murtojen jälkeen.» »Aivan oikein saamassa vastausta aikaisempaan kyselyynsä. Lisäksi hän voi puolustautua tähän tapaan: 'Itämainen diplomatia on toinen kuin länsimainen! On edullista mennä muka tietämättömänä vihollisen leiriin. Muistan kerran Tunisissa vuonna 1898 » »Entä Mooseksen rintakilpi?»
Juutalaisten käsissä koko se tuhatvuotinen tieteellinen aineisto, mikä mahdollisesti voinee olla tavattavissa Jerusalemin-alaisissa vuorten uumenissa, tulisi iät päivät pysymään heidän omana yksityisenä salaisuutenaan, johon länsimainen tutkimus ei lainkaan pääsisi käsiksi.
"Se on aasin väri. Antaa hänen koettaa sitä päällensä. Vaan sillä välin, mestari ... mikä nimenne on?" "Hugonet, teidän luvallanne." "No niin! mestari Hugonet, sanokaa meille, keitä vastaan teidän tuleva länsimainen suuriherttuanne nykyään käy sotaa? ... sillä kuuluu hänen luonteesensa aina sotia." "Sveitsiläisiä vastaan, hyvät herrat. Toinen vasikan askel.
He olivat vielä liiaksi Venäjän menneisyyden lumoissa, voidaksensa ymmärtää mitä tunteita monenkertainen oikeudenloukkaus synnyttää maassa, jossa vallitsee länsimainen sivistys. Keväällä 1918 Suomi saavutti lopullisen vapautuksensa Venäjän herruudesta, osaksi Saksan sotilaallisella avulla. II. Menetelmä. "Vierasheimoisten kiitollisuus on Venäjälle yhdentekevä.
Mutta Spinozan aivoissa ehkä oli joku atavistinen poimu, hänen aivokuoressaan eräitä atavistisia molekyyliryhmiä.» »Ihmeellistä, kuinka paljon länsimainen kulttuurimme on kaikilla aloilla velkaa juutalaisille!» huudahti ystäväni. »Kuulehan vielä!
Siitä alkaen kumminkin kun Midhat-pasha onnellisenti damaskolaiset länsimaisella sivistyksellä oikein itämaiseen tapaan siten, että hän poltatti muutamia liiaksi ahtaita kaupungin-osia ja sitte toimitti kadut levennetyiksi, on länsimainen sivistys alkanut sekä hyvine että huonoine puolineen voittaa jalansijaa tuossa maailman vanhimmassa kaupungissa. Ompelukoneet ja vaunut ovat auranneet tien.
"Jaa, jaa, kyllä, kyllä", vastasi ukko Hemmer ja arveli että onpa tämä nyt onneton päivä, kun ei vain päästä työhön käsiksi. Professori B. alkoi heti puhua myöskin huomispäivän vaaleista ja taas kuuli ukko Hemmer kuin unessa sanat "sortovalta", "intriigit", "isänmaa", "länsimainen sivistys" y. m. Ja taas hän vastasi: "Jaa, jaa, kyllä se niin on".
"Olen tahtonut," kirjoitti hän, "Mariana istua Herran jalkain juuressa, kuuntelemassa hänen puhettansa, ja katso, minä olen temmattu Marttana askaroitsemaan ulkonaisissa toimissa." Mutta näihin toimiin hän nyt ryhtyi niin taitavalla kädellä, että vähässä ajassa koko länsimainen kristikunta liittyi hänen ympärillensä. Lähinnäkin tuntui hänen vaikutuksensa itse Italiassa.