Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. joulukuuta 2025
Mutta hän ottaa kyllä vahinkonsa takaisin, kun on ollut pari vuotta naimisissa. Lyyli. Siis kosi hän vasta toisella matkalla? Aina. Ei silloinkaan. Lyyli. Mitä? Eikö hänellä sittenkään ollut rohkeutta? Aina. Rohkea hän kyllä oli. Sillä kohta kun tapasi minua etehisessä, otti hän kun ottikin minua vyötäisiltä ja suuteli minua neljä, viisi kertaa. Lyyli. Mutta mitenkä minä sitä ? Aina.
2 kohtaus. Sinä olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ikävä?! Ei! Anna minulle anteeksi! Birger! Minä olen niin pelännyt Sinun ei tarvitse mitään pelätä. Minä olen niin pelännyt että sinä minut unohtaisit. Minä en unohda sinua koskaan. Etkö halveksi minua? Ethän usko että minä olen kevytmielisyydestä sinua rakastanut? En! Jos sinä tietäisit kuinka paljon olen näinä kahtena viikkona ajatellut?
Pelkään ett'et sinä minua oikein käsitä. Mutta vaikka olenkin vaan tämmöinen koulutyttö, niin on minullakin ajatuksia. Aina. Epäilemättä. Miksi ei sinulla ? Lyyli. Minäkin olen ajatellut tulevaisuuttani ja että minullakin pitäisi olla joku tehtävä yhteiskunnassamme. Aina. Yhteiskunn ? Lyyli. Ja sen olen jo valinnut itselleni. Aina. Noo ? Lyyli. Olen aikonut ruveta kirjailijaksi. Aina. Ahaa!
Lyyli oli punastunut ja joutunut hämille jo ensi sanoista eikä näyttänyt voivan saada sanaa suustansa. Viimein lausui hän, luoden rukoilevan silmäyksen isäänsä: "Ei! Isä kultani!
En tietänyt isälläsi olevan kaksi tytärtä, jonka vuoksi vain puhuin, että omakseni tahtoisin hänen tyttärensä, mutta hämmästykseni oli suuri, kun sijastasi sain nähdä tytön, joka ei ollut vähääkään näköisesi, mutta » Lyyli keskeytti hänen puheensa, sanoen: »Kuuselalla ei ole muuta tytärtä kuin Kaisu.
Täällä on vieraita, tuo kaljaa.» Kuusela meni taas vieraittensa luo, mutta Kaisu, joka heti arvasi, mitä asiaa vierailla oli, katsoi ensin peiliin, silitti valkoiset hiuksensa ja juoksi sitte kellariin, jossa hän tynnyristä laski vaahtoavaa kotiolutta haarikkaan. Sitte hän riensi haarikka kädessä tupaan päin, mutta portailla oli Lyyli häntä vastassa.
Lyyli nousi heti ja aikoi mennä tuomaan, mutta ukko sanoi vielä: »Saisinko, emäntä hyvä, täällä vähäisen levähtää? Olen kovin väsynyt.» »Kyllä», vastasi Lyyli, ja pyysi sitte ukkoa sisälle. Toinen lapsista rupesi heti huutamaan: »
Mene sinäkin Lyyli Helenan kanssa. Sinä olet istunut koko päivän sisällä, saisit mennä hiukkasen jaloittelemaan
Mutta eikö tuota romaanin loppua sentään voisi muuttaa hiukan toisenlaiseksi? Eikö se ole mahdollista? Lyyli. Muuttaa? Ei millään muotoa. Sittenhän kaikki Ins. Mutta jos nyt kumminkin koettaisimme! Voittehan hyljätä ehdotukseni, jos ei se teitä miellytä. Ottakaapas nyt kynänne, niin minä sanelen! Lyyli. Mutta minä en ymmärrä teitä ! Ins. Kyllä te kohta tulette minua ymmärtämään.
Lyyli oli ikäänkuin juurtunut Pohjanmaahan. Kaikki tiesivät, että Lyyli itse ei tahtonut pois syntymä-paikoiltansa, ja he tiesivät sen ohessa, että Lyyli oli itsevaltainen lapsi, Matti Kurjen omaa jäykkää luonnetta, eikä milloinkaan tottunut muitten tahdon alle taipumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät