Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hän laski alas lyhtynsä ja kaadettuaan tuomastaan pullosta vettä lasiin, nosti hän Tuomon päätä ja antoi hänen juoda. Ahmien Tuomo tyhjensi lasin toisensa perästä. "Juokaa niin kauvan, kuin suinkin janottaa. En ole ensi kertaa viemässä vettä sellaisille raukoille, kuin te nyt olette." Sitten hän vielä pani kylmiä vesikääreitä hänen haavojensa päälle ja puuvillapakan hänen päänsä aluseksi.
Ihmisiltä vaaditaan suurempaa keskinäistä suvaitsevaisuutta ja heidän yhdistäjikseen jääpi luonnonsiteet ja rakkaus isänmaahan yhteisine velvollisuuksineen, oikeuksineen. Mutta näissä oloissa ei ole kylliksi siellä täällä joku soihdunkannattaja. Jokainen tarvitsee oman lyhtynsä: oman tietovarastonsa ja vakaumuksensa. Niin voimme kypsyä valon avulla vapauteen, vapauden avulla edistykseen.
Konna, joka et kuolleillekaan rauhaa Anna! heittää Olai hänen silmilleen ja laskee lyhtynsä maahan. Et olisi mitänä mahtanut, jatkaa Panu, ellei oma vereni vastaani noussut, oma kiroomani eteeni osunut. Minua oli auttavinaan Lapin noita, sinua auttoi ... en sanoja saanut ... sala-ansan viritti ... itselläni pääni hinnan maksatti... Pitkä on kostajan käsi! virkkoi pappi.
Ensi silmäys vei niin sekasin mielen, ettei paikalla käsittänyt, mitä tämä on. Mutta sitten huomasi, että kipeä on Pokke ja tuo pieksäytyminen on tuskan pakosta, niin löi kädellään rintaansa ja oikein parahtaen huudahti: »Voi, voi. Mikä on Pokella», heitti lyhtynsä, leipänsä lattiaan ja tahtoi mennä Poken turpaan käsiksi puhuttelemaan sitä ja houkuttelemaan ylös.
Kun hän avasi raskaan rautaoven, niin ihmisiä oikein kammotti, ja nähdessään hänen lyhtynsä valossa Golon he pelästyivät vielä enemmän, sillä hän oli kauhistuttava katsella. Hänen hiuksensa riippuivat hurjassa epäjärjestyksessä otsalla, ja hänen partansa oli kasvanut pitkäksi. Kasvot olivat kuolonkelmeät, ja hän vilkuili tummilla silmillään arasti ja hirvittävästi.
Kysymättä kuinka tai miksi, hän kiirehti seikkailevan toverinsa jälkeen. Oli synkeä, sumuinen yö. Kadulla enää vain muutamia harvoja kulkijoita, jotka riensivät kotiinsa. Oikealla puolen nuo molemmat hevoset jo poistuivat näkyvistä; vasemmalla puolen hönkötti muuli, jonka satula-kaareen tohtori oli ripustanut lyhtynsä nähdäkseen tietä.
Ne purjehtivat eri haaroille satamaan; hakivat kiinnitys-paikkojansa makasinien edustalla tai siltojen luona. Joku mies hyppäsi rannalle ja juoksi voimiensa takaa kaupunkiin; suuret merisaappaat jättivät norsun jälkiä lumeen, joka peitti viimeisen sateen muodostamat rapakot. Vartija nosti lyhtynsä ja katseli miestä.
»Teidän kanssanne ei minulla ole ensiksi tekemistä», vastasi vieras, kääntäen lyhtynsä, niin että se täydesti valaisi hurjannäköistä, laiharaajaista Mac Eaghia, joka kykki aivan nurkan perällä, yhä vielä epäillen, olisiko tulija elävä olento. »Minä olen, veikkoseni», virkkoi vieras vähän lauhkeammalla äänellä, »tuonut sinulle parempaa ravintoa.
Hyväntuulen näköisenä kävellä törkkäili lattialla, ottipa sikaarin taskustaan, sytytti sen ja veteli siitä, kupristeli mustia kulmiaan ja paksuja hieman vinoja silmäluomiaan ja mukavasti pihautteli sinertävää savua paksujen huuliensa raosta. Hannan iltasruuat olivat jo pöydällä, kun Antti tuli tallista, puhaista tupsautti lyhtynsä kynttelin sammuksiin ja lyhdyn pisti naulaan.
Se oli naisen ääni, lyhdynkantajan, joka vasta nyt tuli näkyviin lyhtynsä valossa, kun hän sen äkkiä käänsi ääntä kohti. Perseus näki, että lyhdynkantaja oli maurilaispukuinen orjatar. Hetken aikaa täydellinen hiljaisuus vallitsi temppelissä. Perseus pidätti hengitystään. Hän tunsi, että henki oli kysymyksessä. Cethegus oli tarttunut miekkaansa. "Kaikki on taas hiljaista", sanoi orjatar.
Päivän Sana
Muut Etsivät