Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Olisiko tuo niin hienotunteinen, ylpeä ja rohkea tyttö puolialastomien mustalaisten joukossa, hirveiden roisto- ja noita-naamojen seurassa kulkisi maailman ympäri. Ei ollut mahdollistakaan, että sellainen hullu luulo yhä voisi hiipiä terveellä ihmisjärjellä varustettuun päähän. Enennetyllä vauhdilla kiirehti hän.
Voi! me luulimme myös näkevämme Oudoss' ilmehessä salavoimat Paholaisen, niissä ihmetöissä, Joita Hän niin aulihisti teki! Luulo tämä oli eksytystä, Jolla lumos' silmiämme käärme Helvetistä, henki ikivaiheen.
Rouva D. puuttui puheeseen. "Paronitar, eli miksi häntä kutsuisin sillä minussa on se luulo, että hän vähemmän on paronitar kuin minä ei edes tehnyt sitä hyvää, että olisi tervehtänyt minua eilen, siinä kun istui vaunuissa. Niin, niin, kauniin kiitoksen kyllä siitä saa, että ihmisille tekee 'politesseja! Mitä vielä!
Siten ihminen sai aavistuksen elämän alkuperästä, olentona mikä ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisessä kaksi osaa: *ruumis* ja *sielu*. Ihmisissä syntyi luulo, että *sielu* elää ruumiista eroamisen jälkeen, ollen siitä todistuksena se, että sielu itse erosi ruumiista. Ihminen tarvitsi elämäänsä jatkaakseen syödä ja juoda; siis sitä tarvitsi sielukin.
Ei, tahdon nähdä, ennenkuin epäilen, Ja kun epäilen, tahdon näytteen saada; Ja se kun mull' on, muut' ei silloin kuin: Pois kerrassansa lempi taikka luulo! JAGO. No, sepä hauskaa! Nythän mull' on syytä Uskollisuuttani ja rakkauttani Vapaasti näyttää. Velvollisuudeksi Käsittäkää se. Todistukset säästän.
Siihen aikaan, jota tässä kuvailemme, oli usko noitiin ja taikuuteen tuollainen luulo, joka, vaikkakin jo ikivanha, taas on uudelleen leimahtanut ilmituleen mitä kauhistavimmalla tavalla.
Se luulo, että neitsyt, tätä sanoessaan, päälliseksi oli nauranut, kalvoi mieltäni koko ajan, kuin pu'in päälleni, ja teki minut, sen tunsin hyvin, aran ja rikollisen muotoiseksi, kun astuin hänen ohitsensa portailla, suurukselle mennäkseni.
Se lieneekin waan pelkkä turha luulo, joka häntä waiwaa; tuntuupa siltäkin kuin nuo ryypyt eiwät olisi olleet niinkään pahoja ja waarallisia, sillä hywäähän nuo tuntuiwat tekewän sydänalassa eikä tunnu yhtään kylmältäkään waikka on sateesta kastunut aiwan likomärjäksi. Tämmöisiä mietti Heikki taipaleella ollessansa.
KANTTORI. Onnekseni en sellaista ole vielä tähän saakka itse tullut kokeneeksi, mutta sellainen on yleinen luulo miesten keskuudessa. HANNA. Se ei ole heillä ensimäinen eikä viimeinen harhaluulo! KANTTORI. Mielelläni soisin että se olisi harhaluulo ja, ellei monet esimerkit toisin osoittaisi, tahtoisin sitä uskoakin.
Kansassa kulki nimittäin se luulo, että rutolla oli oma lähettiläänsä, kalpea, salainen mies, jonka se lähetti kulkemaan läpi maan. Minne ikänä tämä ilmestyi, sinne rutto sijansa otti, ja joka silmin katseli tätä kalpeata miestä, hän imi katseellaan myrkyn vereensä. Mutta suntio oli vanha sotamies, hän pysyi paikoillaan ja kuiskasi vaan tytölle: "Käänny sinä poispäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät