United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jokaisella olemas omansa", sanoi metsäläinen, "minun ruuhi minun, teidän ruuhi teidän; mene katsomas perään; jos se olemas teidän, pitämäs se, jos se olemas minun, minä pitää sen". "Se on oikein ja kohtuullisesti, vaikka erehdytte, jos luulette ruuhen olevan teidän. Mutta minkä näkee, sen uskoo; käykäämme rantaan omin silmin katsomaan, sillä ette suinkaan ehdottomasti luota minuun".
Jotakuinkin. Päästäkää minua vinnille katsomaan. Voi, eihän siellä ole kuin romua. Semmoista juuri tahdonkin. Semmoista, jolle ette itse pane mitään arvoa ja josta luulette, ettei kukaan anna penniäkään. Mutta ihan totta Olkaa vaiti, kyllä minä tiedän. Sanokaa vaan tytöllenne, että tulee viemään minua. Rouvaa taaskin hytkähytti.
Kuinka saattoi Antti hyväksyä yhdelle sitä, jota hän ei toiselle olisi milloinkaan maailmassa sallinut? Eipä tullut kysymykseenkään, että minulle olisi kukaan papyrossia tarjonnut, yhtä vähän kuin minäkään olisin ottanut. He jatkoivat salissa alkamaansa puhetta. Vai niin te luulette, että meissä on nurkkapatriotismia? Suuressa määrin. Mutta olisiko siinä mitään pahaa? kysyi Antti.
Kasvot tosin eivät olleet säännölliset, mutta joka ainoa piirre niissä oli hentoutta, armautta, ja pitkäin ripsien alta näkyi silmät, niinkö luulette? ei! taivas sieltä näkyi, ei taivas, mutta kaksi taivasta; ja suu vaan ei, se on liian lauha sana suukkonen, tuommoinen pikkuruinen, täynnä vallattomuutta!... Sininen hame, lumivalkoiset sukat, ja kengät pienoiset kuin keijukaisen.
Hänen hiuksensa olivat epä-järjestyksessä; hän oli nähtävästi äsken noussut ylös pelosta ja kiireesti. "Mitä nyt?" kysyin minä ja menin häntä vastaan. Naomi tarttui täristen käsivarteeni. "John Jago!" kuiskasi hän. Te ehkä luulette, että minun itsepintaisuuteni oli ääretön. Minä tuskin nytkään saatoin uskoa hänen sanojansa. "Missä?" kysyin minä.
Mitä luulette hänen ajattelevan asiasta? kysyi Nehljudof. Hänenkö? Maria Pavlovna pysähtyi nähtävästi tahtoen vastata kysymykseen niin säntillisesti kuin suinkin.
Jos semmoinen taistelu jo on niin kauhistava mielikuvituksessa, miltä se, luulette te, on tuntuva todellisuudessa?" Hanskuri oli ääneti. "Minä kysyn toistamiseen: mitä te arvelette?" "En voi muuta kuin surkutella teitä, Conachar", sanoi Simo.
Erehdytte, lapset, paljon, paljon tämä vanha sydän voisi teille vielä antaa. Mutta te luulette aina, että kaikki mikä teille tapahtuu, tapahtuu ensi kerran maailmassa. Ja kärsitte kärsitte kokemattomina yksin ja välillemme kasvaa vähitellen läpäisemätön, yhä paksuneva muuri... Kaikki onkin nyt niin toisin kuin oli.
"En minä maksa palkkaa tyhjästä," sanoi kapteeni naurahtaen. "Minä en voi sitä vaatiakaan," sanoi kotiopettaja suuttuneena. "Ja te luulette, ett'ette olisi saanut täyttä palkkaanne, vaikka olisitte lähtenyt ensimäisenä päivänä? Puhukaamme järkevästi. Eihän teillä nyt ole mitään tekemistä Upsalassa, eikö niin?" "Niin, en voi kieltää otaksuneeni, että olisin poissa koko vuoden."
"En aivan niin kuin ehkä puheestani luulette. Minusta on hauskaa kun hevonen halusta juoksee ja hyvin juoksee. Mutta nuot kilpa-ajo juhlat eivät minua sen vuoksi huvita. Ja myönnän mahdolliseksi senkin, että moni rääkkää hevostansa, saadaksensa siitä juoksian." "Ja minä puolestani myönnän, että niitä on järjellisiä hevosmiehiäkin, jotka taidolla osaavat opettaa hyvän hevosen juoksemaan.