Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hänen luottamuksensa löysi tukea, hänen innostuksensa vahvistui. Hän käveli eräänä lämpimänä päivänä sisartensa seurassa puutarhan polkuja, poimien sieltä täältä kevään esikoiskukkia. Palavana virtana uhkui elämä hänen suonissaan. Mitä tuntee lempivä nuorukainen keväällä, sitä tunsi nyt hänkin, mutta hänen lemmittynsä oli Suomen kansa. Nyt tunnen minä täydellisesti kevään, puhkesi hän sanoiksi.
Totta puhut, nuori ystäväni; ihan niin hän kirjoitti. Jumala siunatkoon jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! Hänestä ei ole muuta kuin hyvää sanomista ja kuumassa hän lienee tänäkin hetkenä! Hm ... kyllä kai hän teki mitä taisi. Eikä hänen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pidä tuleman häpeälle sen vakaasti uskallan sanoa! Peijakas sentään!
Mylläri oli käytännöllinen ja varovainen, niin että myllyn ovet harvoin avautuivat, ja lapset, jotka olivat tottuneet joka-päiväisiin iloisiin kohtauksiin, lapsellisiin leikkeihin, joiden todistajana oli Patras iloisesti kilisyttäen kellojansa ja osaa-ottavaisena seuraten kaikkia heidän liikkeitänsä, tapasivat harvoin toisiansa. Heidän entinen sydämellinen luottamuksensa ja ilonsa oli poissa.
"Mutta Roosa", sanoi vanhus, "mitä onkaan pistänyt isällenne päähän? Hän oli äsken täällä, kysyi teitä ja sanoi lähtevänsä huommenna matkalle. Minähän en vielä tiedä siitä niin mitään". Roosa säikähti. Isäkö lähtisi matkalle? Yksinkö ja huommennako? Mitä se merkitsi? Hän ei ollut tänään päivällisellä siitä vielä mitään sanonut. "Miten suuressa määrin olenkin kadottanut hänen luottamuksensa!"
Kaikki tyyni näytti hänestä olevan tavattoman yksinkertaista, selvää, epäilemätöntä. Ja hänen kapean ja yksipuolisen näköpiirinsä ohella kaikki todella olikin hyvin yksinkertaista ja selvää, eikä tarvinnut muuta kuin, kuten hän sanoi, olla loogillinen. Hänen luottamuksensa omaan itseensä oli niin suuri, että se saattoi ainoastaan joko työntää luotansa ihmisiä taikka alistaa heitä allensa.
Tämä, joka oli epäsovussa kuninkaan kanssa, ei voinut rauhallisesti istuen katsella, miten Ranska vapautettiin ilman hänen apuaan, ja hänen luottamuksensa Jeanne d'Arciin lisäsi tämän arvoa. Yhtyminen tapahtui lähellä Meungia. Vihollinen ei ollut etäällä, ja sen asema tarjosi ranskalaisille tilaisuuden hyökkäykseen.
Hänen päässään risteilivät kummat ja oudot ajatukset. Hän muisteli pettyneitä toiveitaan ja näki edessänsä elämän täynnä surua ja kurjuutta. Hänen tavallinen tyyneytensä ja luottamuksensa oli poissa ja pimeä yö vallitsi hänen sielussaan. Hän nousi ylös toivotonna ja astui horjuvin askelin siihen vajaan, jonka Sambo oli häntä varten määrännyt.
Mutta sitten hän kavahti ylös, pyyhki kyyneleensä ja rupesi ajattelemaan. Hän oli pettynyt, oli luullut hyvää ihmisestä, joka ei sitä ansainnut. Hän oli heittänyt hellimmät tunteensa, uskonsa, luottamuksensa, toivonsa lokaan kehnon miehen tallattavaksi. Häpeä ja katumus, viha ja ylenkatse raivosivat hänen povessaan. Hän tunsi olevansa liian hyvä vuodattamaan kyyneleitä Salmelan tähden.
*Louise*. Kyllä, on vielä jotakin tuskallisempaa, nimittäin kun menettää uskonsa ja luottamuksensa niihin joita rakastaa, kun ei enää voi täydellisesti kunnioittaa ... kun epäilee... Louisen huulet vapisevat eivätkä voi lausua sanottavaansa loppuun; hän kalpenee, nousee äkisti ja rientää ulos. Yleinen hämmästys. *Isä*. Mikä Louisea vaivaa? Elise, meidän täytyy ottaa selvää siitä mikä hänen on.
Hänen luonteessansa on monta hyvin miellyttävää ja rakastettavaa puolta. Hänen lempeä tyyneytensä ja rohkea luottamuksensa työnsä menestymiseen eivät häneltä koskaan kadonneet. Hänen suustansa ei päässyt milloinkaan valitusta tuskallisesta levottomuudesta eikä hänen pitkällinen poissa-olonsakaan kotoa omaistensa luota saanut häntä surullisiin vaikeroimisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät