Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


Sinä et sitten kerro serkullesikaan? Minä en siis ansaitse luottamustasi? Anteeksi, serkku! Sinuunko en luottaisi? Niin, minä kerron. Ennenkuin päästiin kotiin, tarttui hän noin hellästi käteeni ja sitten hän sanoi ja minä vastasin ja sitten minä en voi sitä sanoa. Mutta tiedäthän itse, serkkuseni, kun olet jo naimisissa. Mamma ja pappa sen jo tietävät.

Löytyypä muitakin luotettavasti todistettuja tapauksia, jotka todistavat, että ukkonen vetää vertoja taitavimmille tohtoreille, ja sen apu on todellakin ihmeteltävä silloin kuin ei mistään muusta ole apua. Se ei mitään tee, sanoin minä. Siihen lääkäriin en isosti luottaisi enkä mielelläni kutsuisi häntä neuvoitteluun. Sen tähden ettette ole nähneet häntä toimessaan.

Ja Abu Hassanin mieli katkeroittui hänen tehdessään tämän huomion. Hän ei tahtonut enää koskaan tulla tekemisiin näiden viekkaiden ihmisten kanssa. Hän ei luottaisi enää keneenkään. Ja hän antoi sen pyhän lupauksen, ettei kukaan Bagdadin asukkaista pääsisi enää hänen taloonsa eikä saisi nauttia hänen vieraanvaraisuuttansa.

Minä laitoin heti lähettilään prinssille ilmoittamaan hänelle mitä oli tapahtunut ja annoin hänelle samalla sen neuvon, että hän lujasti luottaisi perittyyn etuoikeuteensa ja väittäisi tehdyn vaalin lainvastaiseksi ja vääräksi; mutta samalla minä päätin etten niinkään helposti päästäisi käsistäni vapaaehtoisesti minulle tarjottua keisarin arvoa.

Eevi näytti vähän huolestuneelta. Mistäkö saadaan rahoja? Niin, sitä minä juuri ajattelin sanoa. Jos rouva luottaisi minuun. En luule, että meillä tulisi hätää olemaan. Minulla on vähin säästöjä palkastani. Niihin ette saa koskea, Elias. Miksikäs ei, jos tarvis vaatii. Mutta tuskinpa se vaatiikaan. Otetaan vähemmin kerrassaan. Ollaan varovaisia. Kyllä minä otan vastuulleni.

Hän näytti olevan ylpeä siitä hyvästä päätöksestä, jonka hän oli tehnyt, ja kun hän pyysi, ettei hän luottaisi liiaksi omaan voimaansa, vaan muistaisi, mitä heidän opettajansa niin usein oli heille selittänyt, sanoi tämä nauraen, että tosin oli papin oikeus siitä saarnata, sillä olihan se hänen velvollisuutensa ja kuului hänen virkaansa, "mutta", lisäsi hän, "pappi ei tunne minua.

Kirkkoherra Härkman oli Gezeliuksen miehiä; sentähden hän kysyvästi ja kummastelevasti katsoi Eliakseen sanoessaan: »Eikö meillä sitte ole jo kylliksi surua ja raakuutta, hätähuutoja ja epätoivon kyyneliä? Missä on enää raitista naurua? Missä on enää toivoa, joka luottaisi iloon? Kaikki on hävitettynä, raastettuna ja alastomana.

Kai olette ollut niinkuin pitääkin ... ja syy on ehkä vain minussa, etten osaa asettua teidän kannallenne ... mutta minä sanon suoraan, etten sitä voi... Mutta miten tahtoisitte, että olisin ollut? Te ette luota minuun, ja se minua loukkaa. Etten minä teihin luottaisi! Jos luottaisitte, ette olisi eilen välttänyt minua koko päivän ... ettekä eronnut, niinkuin erositte illalla.

Ei kukaan luottaisi julkisen pahan-tekiän poikaan, ei kenkään tahtoisi ryhtyä asioihin hänen kanssaan, ja luonnollista oli, että Konrad pinnisti aivojansa keksiäkseen keinoja, jotka saattaisivat uhkaavan turmion häpeinensä huolinensa mitättömiin. Jos olisi ollut luvallisia, oikeita neuvoja tarjona, olisi Konrad epäilemättä kohta koettanut käyttää niitä eduksensa.

"Poikani holhoja on tunnollinen mies; ja jollen täydellisesti luottaisi poikaani, luottaisin häneen". "Luottaisitteko?" kysyi Miss Dartle. "Onko hän tunnollinen? Todella tunnollinen siis?" "Niin, minä olen vakuutettu siitä", lausui Mrs. Steerforth. "Kuinka oivallista!" huudahti Miss Dartle. "Mikä lohdutus! Todella tunnollinen?

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät