Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Sinä olet hywin lapsellinen, Anna. Klaus pitää häntä suuressa arwossa, hän on kaiken rumuutensa ohessa hywin säwyisä mies ja totinen sekä palweluksessaan uskollinen pian ylellisesti. Luullakseni Klaus on aikonut kuninkaan luona esittää hänelle jotain suurta palkintoa, joka on walmiina, niin pian kuin hän luopuu katolisesta uskostaan, ja tämä hirmuinen weren wuodatus kerran on päätetty."
Se hetki, jolloin pohjan nerokas kuningatar julkisesti luopuu harha-uskostaan, on oleva juhlahetki koko kristikunnalle, ja vuosituhannet tulevat ylistämään Teidän Majesteettinne tekoa unhoittumattomana todistuksena totuuden voimasta!
Joka muitten hyväksi luopuu jostakin ilostansa, saapi usein sellaista hyvää, mikä oikein on kallis-arvoista hän saa rauhaa. Oo, jospa minä sitä tuntisin, milloin päivät hiljaisina aaltoina yksitoikkoisesti, mutta tyvenesti edelleen vierivät, vieden minua aina lähemmäksi rauhan rantaa, silloin olisi joka päivä siunattu!
Jos Hieraks'illa, joka ratsumiehineen ajaa häntä takaa, on menestystä ja jos hän ajoissa saa hänet kiinni, niin hän ehkä vapaatahtoisestikin luopuu ruunustaan." "Hän ei siis ole sinun vallassasi ja hänellä on ollut kyllin aikaa nousta hevoisen selkään!" Kuningatar huudahti ja hänen silmänsä säihkyivät ilosta. "Sitten, sinä sen uhkarohkea rosvo, sitten ei meidän asiamme vielä ole aivan hukassa.
Eipä kukaan muu kuin Kaikkivaltias näe kuinka soturin sydän vuotaa verta, kun hän luopuu isänmaastaan ja ajattelee kansan kurjuutta.
Ja täydellisyyden tie taas on, jatkoi Henrik, kun ihminen luopuu omista toiveistaan ja vapaaehtoisesti antautuu palvelemaan kaikkia ihmisiä veljinänsä. Semmoiselle ihmiselle on tietysti avioliitto merkityksetön. Hän ei hae sitä. Niin, niin, sanoi Johannes. Se ei ole enää kärsimyksen tie, vaan elämän. Mutta se vaan ei ole oikein inhimillinen tie, sanoi Henrik.
Joka kerran korkeimmasta luopuu, mitä hän silloin muustakaan välittää. ELISABETH. Tällä hetkellä hänestä ehkä tuntuu siltä. JUSSI. Jos koti ja suku minua sitovat, niin olen niistä ennemmin kuitti. Sinä pahankurinen! Minäpä en sinua heitä, elä luulekaan. Riipun sinussa kiinni kuin takkiainen. Saan ehkä sanoa jäähyväiset. ELISABETH. Nytkö jo lähtisit? Ei ethän sitä tarkoittanut, Henrik?
Maan päällä on muutamat hengistä vielä; He vahtivat ihmisten toimia siellä; Jos niistä on jotakin mainittavaa. Niin Belzebub heiltä sen tiedoksi saa. Kun hiljaa kaikk' oli, huudetahan: "Käy, Belzebub, ruoholle katsomahan! Niin vaarallinen on seura nyt saatu Maan päälle; jos vain menestys sen on taattu, Niin pakanat tietää Luojansa saa, Ja meistäpä luopuu jok'ainoa maa."
Liisu ei sanottavaansa loppuun saanut lausutuksi, ennenkuin muori hämmästyksissään huudahti: "No hyvänen aika, älähän toki komeliantiksi rupea! Tyttö hupsu, Jumalaa rukoillessa polville lasketaan, vaan ei ihmisten eteen. Hyvänen aika tuota lasta! Pidä sitte tuo Jaakkosi, koska se niin hirveän hyvä on". "Jumalan kiitos, että vihdoinkin äiti luopuu turhasta toivostaan.
Ja nyt toivonsa toteutuu. Meri ja Johanna ovat veljen rikkaus, hänen kaikkensa. Kuin hän elämänsä ehtoolla luopuu toisesta rakkaasta, tapahtuu se toisen rakkaan eduksi. Johannan ja heidän luokse tulee hän silloin asumaan, kertoilemaan Johannan pienokaisille, mitä kaikkia hän on nähnyt avarassa maailmassa. Kunpa vaan kevät tulisi, kunpa vaan laineet rupeisivat loiskimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät