Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Tämä meni ja toi palatessaan kirjan, mutta se ei ollut ranskalainen romaani, se oli Tuomas Kempiläinen. Ja hän istui lukemaan ääneen tuomaansa kirjaa. Mitä? kysyi haavoittunut vihastuneena. Uskallatteko ilvehtiä kanssani? Mutta vaimo jatkoi lukuaan: "Jumalani, katso puoleeni, äläkä ole minusta kaukana. Pahat ajatukset ovat minussa syntyneet, ja suuri kauhistus ahdistaa sieluani.
Helena ei ottanut korviinsa tätä puhetta, vaan jatkoi ikkunan luona yhä lukuaan. Ja mikä sinuun on tullut, ettet enää nosta nenääsi kirjoista? Se englantilainen guvernantti olisi todella ollut onnellinen, jos tuo olisi tapahtunut hänen ajoillaan. Hankkisit lasit nenällesi. Ja kuinka ikävääkin se voi toiselle olla! Tämäkin puhe meni kokonaan Helenan ohitse.
Uusi Testamentti tämä on, sanoi Helga, jatkaen lukuaan. Etkö lukisi ääneen? En minä luule, että te olette sillä mielellä, että voitte kuunnella jumalansanaa. Elä sinä nyt välitä siitä äskeisestä. Ei ukki selvänä ajattele, niinkuin se päissään puhuu. Eläkä välitä siitäkään, mitä minä.... Helga pisti kuivan hajuheinän merkiksi kirjaan, sulki sen hitaasti ja siirsi syrjään.
Ja niin edespäin kuten muistamme tuosta tutusta operetista, keskeytti valtioneuvos lukuaan ja ojensi kohteliaasti käärön täti Sohville, joka sanomattoman loukkaantuneen näköisenä luki lopun runosäkeestä ja kääröstä otti esiin komean teaatterikiikarin, sanoen: En todella tiedä, ketä minun tulee kiittää tästä huomaavaisuudesta vähäpätöistä naista kohtaan, joka on kotoisin pienestä maalaiskaupungista, jossa ei kaikeksi onneksi teaatteri kukoista.
Olli piti hetken väliä, korjasi kurkkuaan, ja kun hän jatkoi lukuaan, muuttui hänen äänensä surkean laulavaksi nuotiksi, ikäänkuin valitukseksi. Ollin lukiessa Kero-Pieti silmäili ympäri pirttiä, lähetellen tulisia katseita. Ovenpieleen ja porstuaan, jossa hän tiesi pahimpain uskottomien piilevän, lensivät hänen silmäyksensä kuin salamat.
Sano merelle: ole tyven! ja pohjoistuulelle: älä puhalla niin kaikki vaikenee." Hullu akka kurjine munkkisaarnoinesi! jupisi sairas ja kääntyi seinään päin, päästäkseen häntä kuulemasta. Mutta vaimo jatkoi lukuaan: "Poikani, sanoo Herra, kiellä itsesi, niin minut löydät! Herra, kuinka usein minun pitää itseni kieltämän ja missä suhteessa minun pitää kieltämän?
Reita jatkoi lukuaan poikain maatessa mahallaan kivellä kyynärpäittensä varassa, päät kallellaan. Joukokin oli tullut uteliaaksi ja läheni ryhmää. Kun he huomasivat hänet, huusi Nyyri: Tule sinäkin, Jouko, kuuntelemaan, kun se loihtee. Ei tämä loihtua ole, sanoi Reita. Se on Jumalan sanaa. Jumalako sen on sanonut? Jumala, suuri Jumala, kaikkivaltias ja väkevä, joka maailman loi, kuulettehan.
Mutta hän puhuikin kauniisti ja sujuvasti ja katseli niin lämpimästi, ja kun hän sitten kohta lähti, tuntui erityinen hellyys olevan hänen äänessään hänen hyvästellessään ja erityinen kuumuus hänen kämmenessään... Vai olisiko se ollut Ainon omassa kämmenessä? Sinä iltana Aino istui kauan ylhäällä ja luki Heineä. Mutta kesken sitä lukuaan ratkesi hän itkemään.
Nikkilä hymyillen katseli lapsia ja emäntä pahoitteli, kun ei ennen huomannut antaa, vaikka olihan se jo ollut hänellä mielessä. Vanhempi poika taas alkoi jatkaa lukuaan, yhtä tolkummassa ja kovalla äänellä, melkein huutaen luki hän: »Ja anna meille meidän syntimme anteeksi...» »Kun himoitsette toisen tavaraa, muuta ei teillä vielä mahda ollakaan», ajatteli Nikkilä hymähdellen.
Johanneksen sisarukset, Metsämaan Jaakon poika Jaakko ja tytär Kaisa tulivat kirkkoherran eteen. Vaan näiden lukutaito oli aivan kehno. Kirkkoherra nuhteli heitä ja käski heidän tulevaksi talveksi parantaa lukuaan. Kirkkoherra katsoi kirkonkirjaan. «Teillä on vielä poika Johannes, nuorin; onko hän saapuvilla?«
Päivän Sana
Muut Etsivät