Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Minä olisin vienyt hänelle lihaa ja voita, vaan se oli mahdotonta: ne oli pantu senkin seitsemän lukon taakse. Laitettiinpa lukko saunan oveenkin, etten pääsisi katsomaankaan. En voinut muuta, kuin välistä ikkunasta kävin puhuttelemassa. En aina kauvan voinut puhutella, sillä hänen katkera itkun hyrskeensä teki niin pahaa.
Hän katseli varovasti ympärilleen jota haaralle ennenkuin kääntyi sille syrjäkadulle, joka vei L:n kaupungin vankilaan; sanaakaan lausumatta noudatti hän kaikkia vaadittuja temppuja, kunnes vihdoin viimeinen lukko narisi ja vangittu seisoi hänen edessään.
Mutta ei, ei! Minä en *voi*, minä en tahdo kuolla! Jokin piilopaikka, Inger-rouva! Emmekö voi kätkeä häntä tänne jonnekin? Mutta jos he tutkivat talon? Niin, niin, he löytävät minut! Ja minut laahataan vankeuteen, tai hirtetään ! Oi, ei, Inger Gyldenlöve, sen minä varmaan tiedän, sitä te ette anna tehdä! Lukko murtui ! Mieslauma ryntää porttikäytävään!
Ain' olen minä syypää syntihin! Mä kyllä laulaa taidan lauleloita, Taruta kauniimpia tarinoita, Niin että kaikkein kuulla kelpaakin. Vaan kielen lukko kiinni olla saa Huoneessa tässä, jossa jouduttaa Tuo sana rakkaus niin raivoon teidät, Ett' itse peto perii meidät. Viides kohtaus. Entiset. Aina. AINA. Täss' olen.
Kohta sen jälkeen kilisi salpa, joka sisäpuolelta lykättiin eteen. Ilse tuli samassa pihalta kantaen turvekoria ja jäi kummastuneena seisomaan kynnykselle. "Eikö se ollut mummo?" kysyi hän puoleksi pelästyneenä, puoleksi epäillen omia silmiänsä. Eihän koskaan ollut käytetty sitä ovea, joka nyt räiskähtäen meni kiini olivathan sen lukko ja salpa jo aikoja sitten ruostuneet.
Kun teidän armonne on ollut poissa, olen minä aina ollut teidän armonne mukana ... huomautan sen siksi, että jos teidän armonne sattuisi epäilemään minua. En ole ansainnut tulla sellaisen epäluulon alaiseksi, teidän armonne! Onko kirje sitten joutunut sinne itsestään? Ei, sitä en luule. Onko lukko auennut itsestään? Myöskään sitä en usko. Sinäkö olet petturi? Ei, sitä en usko.
Lukko karahti, ovi aukeni ja ovelle ilmestyi keskikokoinen, keski-ikäinen, pieniviiksinen mies, punapontaisine lakkineen, jonka jäykistä kasvoista voi selvästi lukea, että hän on vankilan johtaja. Oven auettua astui Antti reippaasti sisään.
Viipurin linna on se vahva lukko ja telje, jolla läntinen maailma sulkee Suomen portit idän rynnäköitä vastaan. Näin solmitaan "ikuinen rauha" pitäisi sanoa: ikuinen veriviha Pähkinäsaaressa v. 1323. Tämä rauhanteko jakaa Suomen kansan ja Karjalan heimokunnan kahteen vihollis-leiriin.
Yrjö hypähti yht'äkkiä ylös houreistansa. Hän luuli owen rupeawan awautumaan, sillä kuului kuin lukko olisi pamahtanut ja ruosteiset saranat olisiwat pyrkineet wääntymään. Mutta seuraawana silmänräpäyksenä kaikki oli hiljaan. Nyt alkoi rotta törmän nurkassa ratisuttaa jotain luupalasta. Yrjö rupesi jälleen kuuntelemaan.
Viikot ja kuukaudet vierivät taas ohitse, ja hetki läheni lähenemistään, jona Europan sotajoukkojen oli määrä opettaa Bonapartea nöyrtymään. Mutta keskellä voitontoivoa ja voitonriemua tuli väen kimppuun uusi vihollinen, vihollinen, jota vastaan ei lukko eikä muuri, salpa taikka miekka auttanut! Sotakentät ja sairashuoneet olivat sen koto, ja nimensä oli kolera eli rutto.
Päivän Sana
Muut Etsivät