United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Märkiä, lahonneita pölkkyjä, jotka ajavat huoneen savua täyteen eivätkä anna lämmintä edes senkään vertaa, että muste pysyisi sulana mestarin pöydällä. Mutta sen minä sanon herra everstille, etten minä, Lucia Grothusen, enää salli itseäni narrina pitää.
Mutta uhkaava vaara karaisi vain hänen voimiaan, tuon rohkean, jäntevän miehen. Petetty! Tyttäreni minut pettänyt! kertoi hän vielä uudelleen, samalla kuin hänen kätensä vaipuivat alas ja hänen kasvoissaan kuvastui epäilys ja lempeä murhe. Se on mahdotonta! Minäkö sinun tyttäresi? huudahti Lucia ja sysäsi inholla jesuiitan luotaan. Valhe tyttäresi ja vilppi äitisi! Siinä sinun sukulaisesi!
Antakaa hänen pitää halkonsa, sanoo hän sotamiehille, muuten emme saa tässä linnassa siunaaman rauhaa. Ja sinulle, Lucia, sanon minä, että sinun tulee hillitä ilkeää kieltäsi, joka on saanut niin paljon pahaa aikaan; voisi muuten tapahtua, että antaisin sulkea sinut miehinesi tuohon komeroon, jossa Eerikki Hare piti teitä ja jonka sillan alla virta juoksee.
Hän huomaa vasta nyt, että linnan päällikkö on tehnyt sen, mikä hänen asemassaan oli viisainta: mennyt tiehensä. Vaan ei Lucia Grothusen ensi kertaa aja linnan päälliköitä tiehensä. Hän voisi ottaa ajaakseen pellolle koko väestönkin, jos niin tarvittaisiin.
Melkein yhtä mainioksi kuin hänkin oli hänen vaimonsa Lucia Grothusen tullut, osaksi tuosta melkein verrattomasta uskollisuudesta, jolla hän otti osaa kaikkiin puolisonsa kärsimyksiin, osittain toranhaluisesta äkäisestä luonteestansa. Näiden poika oli se Arnold Juhana Messenius, joka Messenius'en kapinaliiton kautta on tullut niin surullisen mainioksi.
Minä aavistan, tiedätkö, että sen loisto on pian hankkiva sinulle vapauden... Vapauden! virkkoi Messenius surumielisesti. Niin, sinä olet oikeassa: haudan vapauden, vapauden maaksi maatua, missä mieli tekee. Ei, jatkoi Lucia innostuen, sinun silmäsi näkevät vielä kunniasi tulemisen.
Oikeinkohan uskoisin, että hän on niin merkillinen, älykäs ja rohkea kuin Lucia sanoi? Kauniskin kuuluu olevan. Mutta vaimoksi ? Minun ei olisi pitänyt kirjoittaa kuitenkaan niin peittelemättä. Mitenkähän Inger-rouva ottaa minut vastaan? Eihän vain pistäne linnaa tuleen ja polttane meitä sisään. Tai houkuttele minua surmanluukulle. Eikä myöskään tikarilla salaa selkään Aha!
Tuota omituiseenko? HURMERINTA. Mies kuin sahapölkky! Sahako tuota pölkky? HURMERINTA. Mutta minä aavistan, että hän on nero! Veljellä on tarkka silmä! HURMERINTA. Harvinainen nero. Tarkkapa on silmä! HURMERINTA. Ammatiltaan hän on vain POMMERI. Värjäri vain! HURMERINTA. Nuohooja? POMMERI. Ei kuin värjäri. Värjäri toki! Värjärimestari! Santa Lucia, Santa Lucia.
Lucia ei mennyt, vaan astui yhä lähemmä, hänen silmänsä kyyneltyivät ja hän kietoi molemmat kätensä vanhuksen kaulaan. Hautakirjoituksesi! virkkoi hän niin hellällä äänellä, ettei sen olisi voinut luulla tulevan noilta kuihtuneilta huulilta, jotka näyttivät olevan luodut ainoastaan kiroilemaan ja kovia sanoja sanomaan.
Jos tulisit vakuutetuksi siitä, etten minä mieheltäsi pyydä muuta kuin totuuden julistamista, tahtoisitko silloin auttaa minua kirkkoasi uudelleen rakentamaan? Tahtoisin! sen minä tahtoisin! vastasi Lucia innokkaasti. Niinpä kuule sitten ... jatkoi jesuiitta, mutta hänet keskeytti Messenius, joka tähän asti oli ollut kuin huumautuneena, mutta nyt heräsi kuin pahasta unesta.