Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Hän pysähtyi äkkiä ja hämmästyi. Hänen oli helppo olla Rosaan katsomatta, vaan hän ei voinut pelastua mihinkään itsensä hallitsemisen koetuksesta, jos Rosa puhuisi. Juuri kun hän lausui viimeisen lauseen, nosti Rosa taas kasvonsa hänen hartioistaan, ja kuiskasi tuskaisesti: "Ei, ei, Louis!
Poika-aikani oli jo ohitse kun äitini asetti pikku sisareni käden minun käteeni ja lausui kuolinvuoteellaan: 'Louis, ole hänelle mitä minä olen ollut, sillä hänelle ei ole jäänyt ketään muuta, johon voisi turvautua, kuin sinä'. Siitä lähtien eivät muitten miesten mieliharrastukset ja kunnianhimoisuudet ole olleet minun mieliharrastuksiani eikä kunnianhimoani.
Serkkuni ei ollut sanonut sanaakaan eipä edes välittänyt läsnäolostani, vaan kun nyt nimemme asetettiin näin vierekkäin, niin hän katseli minua yhtä vihasesti kuin olin huomannut hänen heti alustakin tekevän. "No, Sibylle", sanoi hänen isänsä, "sinä voit vakuuttaa Louis serkullesi, että sinusta nähden ei ole mitään sukuriitaa." "Meidän on helppo puhua sillä tavoin, isä", vastasi hän.
Muutamia minuuttia kestävän keskustelun perästä takanansa olevien henkilöiden kanssa, nousi presidentti seisoalle, ja lausui seuraavat painavat sanat: "Louis Trudaine ja Rosa Danville; vallankumous-oikeus, kuultuansa syytöksen teitä vastaan, ja arvosteltuaan teidän vastauksianne siihen, päättää teidän olevan molempien syylliset, ja tuomitsee teidät kuoleman rangaistukseen."
Jo Louis Philippen aikana oli hän usein hovin huvituksissa läsnä ja kertoili kernaasti sieltä kaikellaisia hauskoja juttuja tuttavain perheiden keskuudessa. Nyt oli hänellä erittäin kiitollinen tilaisuus askel askelelta seurata kaunista suosikkiansa "uudessa ammatissa", kuten hänellä oli tapana sanoa.
Sen lisäksi, mitä edellisessä luvussa olemme hänen toimistaan ja puuhistaan kertoneet, annamme vielä muutamia yksityistietoja. Niinpä pistäysi hän syksyllä 1848 Englannissa käyden m.m. maanpakolaisen Louis Philippen luona arvattavasti toimituksissa ja tullen samalla matkalla lordi Broughamin kautta esitetyksi kuningatar Victorialle.
'Te olette aina olleet hyvä minua kohtaan', sanoi hän; 'minun ei sovi nyt väärin käyttää teidän hyväntahtoisuuttanne. Ei! ei! teillä on vielä asioita järjestettävänä ennenkuin voitte lähteä tältä paikalta'. 'Ei yhtään', sanoin minä sillä meillä ei ole, niinkuin tiedät, Louis. 'Miksi ei? tässä on teidän huonekalustonne ensi aluksi', sanoi hän.
Mit' itse sanot? Katso neittä silmään! LOUIS. Sen juuri teen, ja hänen silmässään Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman: Näen tuossa silmäss' oman varjoni; Se poikanne on varjo vain, mut koht' on Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa. En itseäni rakastanut ennen Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa Sen silmäkultaan upotettuna. BASTARDI. Sen silmäkultaan upotettuna! Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri!
Eckermannille sanoo hän näet kerran suoraan: "Der Keim der historischen Stücke, die bei den Franzosen jetzt etwas Neues sind, findet sich schon seit einem halben Jahrhundert in meinem Goetz". Epäilemättä tarkoittaa Goethe tällä enemmän Louis Vitet'ä, kuin Mériméetä, sillä jälkimäistä piti hän aina omatakeisena ja voimakkaana kykynä, joka kulki omia teitään.
Tuo kärsiväisyys, joka on vaimojen urhoollisuus kaikissa onnettomuuksissa, näytti nyt olevan ainoa virkistävä hengen-ilmaus, joka voimassa piti elämänliekkiä hänessä. Kun veljensä istuutui hänen viereensä, tarttui hän vaan hänen käteensä ja sanoi: "Olkaamme näin yhdessä, Louis, kunnes hetki tulee. Minä en sitä pelkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät