United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä toivon että Lady Glenalvon tulee meitä auttamaan," sanoi Kenelm. "Jos niin arvossa pidetty ylhäisen maailman oraakeli puhuu minun puolestani ja lupaa esitellä vaimoani hovissa, niin luulen että äitini suostuu siihen että järjestämme vanhat perhetimantit hänen käytettäväksensä Londonissa. Ja sitten voitte myöskin sanoa äidilleni että minä aion ruveta kreivikunnan kandidaatiksi.
Jos he ottavat myötänsä niin paljon minun kultaani ja valmista rahaani, kun voivat tuoda, niin kykenemme Londonissa viettämään murheetonta elämää, kunnes ne ne ukkosta uhkuvat pilvet, jotka nyt pimittävät Tanskanmaan taivasta, ovat menneet pois, taikka kuolemme pakolaisina kaukana rakkaasta syntymämaastamme."
"Sitä en usko. Minä en kettuja ammu." "Kaikissa tapauksissa me luultavasti tapaamme toinen toisemme Londonissa," sanoi Travers.
Tätini päinvastoin oli aivan levollisella mielellä, joka oli opetukseksi meille kaikille varsinkin minulle. Hän oli erittäin armollinen Peggottya kohtaan, paitsi kun minä huomaamatta nimitin häntä tällä nimellä; ja vaikka tiesin että hän tunsi olonsa Londonissa oudoksi, näytti hän olevan aivan kuin kotona.
"Pah, se ei ole mitään, Tuhat-ihanainen! ei mitään!" vastasi hän. "Minä kerroin sinulle hotellissa Londonissa, että oma seurani välisti rasittaa minua. Vast'ikään olen ollut niinkuin painajainen itse suhteeni jopa luulen, että oikea painajainen on ahdistanut minua. Silloin tällöin ikävinä hetkinä muistuvat lastensadut mieleeni semmoisella tavalla, etten tunne, mitä ne ovat.
Kyllä, Mr Chillingly," huudahti Tom nähtävästi närkästyneenä, "Susy on pieni herttainen olento, mutta hän on tuskin muuta kuin löytölapsi. Sir, kun viimeksi tapasin teitä Londonissa, niin puhuitte tästä asiasta niinkuin minä vielä olisin kylän hevoskengittäjän poika, joka voisi naida työmiehen tyttären.
Vähän aikaa naimisen jälkeen Sir Peter, vanhempainsa kuoltua joilla, kun olivat perillisensä naittaneet, ei enää ollut mitään tässä maailmassa minkä puolesta olisi kannattanut elää vastaanotti heidän maatilansa; hän oleskeli vuosittain yhdeksän kuukautta Exmundham'issa ja kolme kuukautta hän asui Londonissa.
Agnes ja minä istuimme eräänä kevätiltana valkean vieressä talossamme Londonissa, ja kolme lapsistamme leikitteli huoneessa, kun minulle ilmoitettiin, että joku vieras tahtoi tavata minua. Häneltä oli kysytty, tuliko hän asioissa, vaan hän oli vastannut: ei; hän oli tullut saadaksensa iloa nähdä minua, ja oli kulkenut pitkän matkan.
Mrs Campion: "Riettaus ja iva ei ollut niin yleinen nuorissa miehissä isäsi aikana kuin ne luullakseni nyt ovat, ja sentähden ne Mr Travers'ille tuntuvat uusilta. Minulle ne eivät uusia ole, sillä minä olin Londonissa asuessani enemmän vanhain kuin nuorten seurassa, ja riettaus ja iva ovat luonnollisemmat miehille, joiden pian on maailmasta eroaminen, kuin niille, jotka siihen astuvat."
Oli sopiva tilaisuus ostaa maatila, joka oli erittäin mukava Exmundhamin omistajalle. Minä ostin sen lainarahoilla ja, vaikka möin taloni Londonissa, en pannutkaan säästöön 1000 puntaa vuodessa."