Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
He karkottavat sinut maasta. Rafael, Rafael, kaikki on lopussa! Karkottavat maasta, karkottakoot, mutta että minun torpparini sitä en olisi aavistanut, omat mieheni se on kamalinta kaikesta! Minä tulen hulluksi. Rouva veti hänet sohvalle viereensä, unohti oman kauhunsa ja hellästi lohdutellen pujotti kätensä vanhuksen kaulan ympärille.
Häneen se ei kuitenkaan ollut koskaan tarttunut eikä poikaankaan, ja nyt luuli hän yhtä hyvin kuin muutkin kunnialliset ihmiset saavansa olla rauhassa. Vapun sydän heltyi yhä enemmän noista polttavista kyynelistä ja hän sanoi lohdutellen: »
Seisoi mies aholla yksin juurella Jumalan tammen; kaukokaupungin hälinä yhtyi yön vavistuksehen; lepäsivät maa ja taivas, tammen lehvätkin lepäsi. Pisarat putoelevat unten urhon poskipäille. Hiljaa, hiljaa, yksitellen helmet kirkkahat kihoovat, sulaten polttavaa povea, lauhdutellen, lohdutellen.
Hän olisi tahtonut poistaa mielestään nuot ajatukset, mutta Maurin ja Valvan rakkaus kuvautui hänen eteensä hänen lapsuuden muistoissaan, nuoren laihon nuokkuvissa tähkäpäissä, käen kukunnassa ja aaltojen surullisessa loiskinassa. Hän palasi hiljakseen kotiinsa jälleen, lohdutellen itseänsä näin: "Olenhan valvonut lapseni parasta!"
Antero katsoi häntä ja sanoi muka lohdutellen: »
Kun minä kerroin, että tohtori oli sanonut asemani olevan verrattavan spitaliseen ja että siis Jumala itse oli pannut esteen yhdistyksellemme, sekä lohdutellen koetin esitellä hänelle, että me kaiken ikämme, lukuun-ottamatta paria viimeistä vuotta, olimme rakastaneet toisiamme toisella tavoin kuin nyt, niinkuin veli ja sisar nosti hän äkkiä tulisella kiihkeydellä päänsä ylös, niin että minä saatoin katsoa suoraan hänen kyyneleistä kosteihin kasvoihinsa, kietoi kätensä minun kaulani ympäri ja pakoitti minua siten polvilleni hänen eteensä.
»Poikani», vanhus virkkoi, »maallisen vaellukseni päivät ovat harvat ja luetut. Käytän ne kutsumukseni mukaan kulkemalla paikasta toiseen, lohdutellen niitä, jotka Jumala on koonnut Hänen nimeään kunnioittamaan ja julistaen Hänen poikansa Kunniaa kuten Hänen palvelijansa tulee tehdä.» »Kerrotaan sinun kerran nähneen Kristuksen kasvot?» »Ja ne kasvot herättivät minut kuolleista.
Silloin Väinämöinen pitää kohtausta kohtalon viittauksena ja virkkaa lohdutellen: »Elä itke, puinen pursi, Vene hankava havise, Kohta saat sotia käyä, Tappeloita tallustella! Lienet pursi luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma...» Ja, kuulustelun jälkeen, josta käy selville, ettei tämä vene ole toisia ihmeellisempi, Väinämöinen
Näin hän lausuu, nojaellen Käsivarteen vakavaan Isän, joka katsoessaan Leposijaan avaraan, Kyynelhelmen silmästänsä Kädellänsä kuivaten, Puolisoaan lohdutellen Sanoo, hautaan viitaten: »Haudan havuhelmasessa Rauhan unta uinailet; Tuossa Tuonen tuntusessa Pienoseni, viihtynet. Yli-isä yksin tietää, Mitkä vaarat vältti hän; Eipä nyt voi häntä viettää Viettelykset elämän.» Kylvä kukkia!
Täällä on kampa akkunalla sanoi Helka, joka koko ajan oli tarkannut ja auttanut serkkuansa puhdistustyössä. Gerda vähän nyrpisti nenäänsä, mutta tarttui kuitenkin innokkaasti ja päättävästi kampaan, äitinsä kehoittavan katseen johdosta. Tuskin enää tunnen omat lapseni sanoi sairas hymyillen. Noh, tulet kyllä pian terveeksi ja voit itse hoitaa lapsiasi, Anna hyvä sanoi asessorin rouva lohdutellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät