Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Kaikista kukista minä pidän orvokkeja suurimmassa arvossa." Moniaita minuutia sen jälkeen Kenelm ja Lily kulkivat pienen joen reunaa pitkin, joka joki laski Thames'iin Mrs Cameron ja Mr Braefield kävivät edellä, sillä polku oli niin kapea, että ainoastaan kaksi voi kulkea rinnakkain.
Lily nosti varovasti ylös oven, joka oli sysättävä ylös ja alas, ja meni sisään, sulkien sen jälkeensä. Hänen tulonsa pani joukon hienoja siipiä liikkeelle, muutamat liipotteli hänen ympärillensä, toiset olivat rohkeammat ja asettuivat hänen hiuksilleen ja vaatteilleen. Kenelmin mielestä hän ei ollut syyttä kehunut, sanoessansa että muutamat perhoista olivat oppineet häntä tuntemaan.
Lily kääntyi äkisti ja näki hänen. Hän pyyhki irroittuneet palmikkonsa taaksepäin, pani olkihatun päähänsä ja tuli vakaasti hänen luoksensa juuri kun hän oli kääntynyt Mrs Cameroniin. "Suokaa anteeksi että tunkeun näin rohkeasti tänne, Mrs Cameron. Minä tuon tämän kirjeen Mrs Braefield'ilta." Sillä välin kuin täti luki kirjettä, kääntyi Kenelm tyttöön.
Lily Mordauntin nuoren rakastajan mieltä loukkasi tieto, että ihmissydän voi suostua sellaisiin viisasteleviin kunnioituksen esineiden vaihtelemisiin: yksi Jessie tänään, yksi Emily huomenna "La reine est morte; vive la reine!" Pari tuntia sen jälkeen kuin Tom oli mennyt huomasi Kenelm että häntä melkein mekaanisesti vietiin Braefieldvilleen päin.
Lily ei ollut tiennyt että hän saisi tavata Kenelmiä, ja hänen kasvonsa kirkastuivat ihmeellisesti, kun Kenelm hänen sisään tullessaan kääntyi pois kirjahyllyiltä, joihin Mr Ewlyn oli hänen huomiotansa tarkkauttanut. Mutta sen sijaan että Lily olisi häntä lähestynyt, juoksi hän ulos kentälle, jossa Clemmy ja joukko muita lapsia tervehti häntä ilohuudoilla.
Kenelm näki, hämmästyi, pysähtyi. Hänen kumppaninsa, joka juuri iloisesti puhui, josta puheesta Kenelm ei ollut sanaakaan kuullut, ei nähnyt eikä pysähtynyt; hän kulki edelleen iloisesti puhellen. Lily ojensi kätensä lehdikosta. Kenelm tarttui siihen kunnioituksella. Tällä kertaa ei Kenelmin käsi vavissut. "Hyvästi!" kuiskasi Lily, "hyvästi ainaiseksi tässä maailmassa.
Minä sain kirjeen nuorelta ladylta, jossa hän sanoo Mrs Cameron'in olevan vähävoimaisen tänään, mutta toivoo hänen sen verran paranevan, että hän voi tulla vähän myöhemmin iltapuolella." "Saanko luvan kysyä kuka on Mrs Cameron?" "Ah! vallanhan unohdin että olette muukalainen täällä. Mrs Cameron on se täti, jonka luona Lily asuu. Eikö Lily ole kaunis nimi?"
"Te lupasitte näyttää minulle kuvan, Miss Mordaunt." "Mutta siitä on pitkä aika." "Onko liian pitkä nuoren ladyn pitääksensä lupauksensa?" Lily näytti miettivän tätä kysymystä, ja viipyi vähän aikaa ennenkuin hän vastasi. "Minä näytän teille kuvan. Minä en luule milloinkaan rikkoneeni lupausta, mutta tästälähin aion olla varovaisempi sellaista antaessani." "Miksi niin?"
He olivat nyt sillalla, ja ennenkuin Kenelm ehti vastata, sanoi Lily äkkiä: "Te ette tarvitse edemmäksi tulla, tämä tie tekee teille väärää." "Minua ei käy niin pois-ajaminen, Miss Mordaunt; minä pyydän saada saattaa teitä ainakin puutarhan portille." Lily ei pannut vastaan, ja puhui taas: "Minkälainen on teidän kotiseutunne onko se tämän seudun kaltainen?"
Lily keskeytti itsensä ja katseli puolittain arasti, puolittain veitikkamaisesti Kenelmiin ja lisäsi sitten hitaasti ja syvällä äänenvärähdyksellä: "näyttänyt vilahdusta sen sisimmäisestä minästä?" "Sisimmäisestä minästä!" toisti Mrs Cameron kummastuneena ja naurahti. Lily hiipi likemmäksi Kenelmiä ja kuiskasi: "Eikö sisimmäinen minä ole paras minämme?" Kenelm nauroi myöntyväisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät