United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"On kyllä", virkkoi tyttö, "hän lähetti minut tänne pyytämään sinua tulemaan meille nyt heti; hänellä on varmaan jotakin hyvin iloista kerrottavaa, sillä kuulin hänen sanovan Liisulle kerran tuodessaan metsästä kotiin kiviä kokonaisen kantamuksen: Ei nyt tarvitse Pekan enää kulkea metsiä.
Jaakko meni kuusikkoon sateen suojaan ja rupesi, siinä seisoessaan, miettimään tulevaista elämäänsä; sehän näytti aivan synkältä. Liisu kyllä oli luvannut olla uskollinen, mutta olihan tuo suuri rustholli hyvin viettelevä, sepä aivan luonnollista niin luuli Jaakko. Vaan Liisulle olisi koko maailman rikkaus ollut mitätöntä, ellei hän sitä olisi saanut valittunsa kanssa nauttia.
»No niin, vaikka en ole kaukainen kehuja, niin uskallanpa sanoa, että kyllä kehtaan meidän Liisuamme töittensä ja tapojensa vuoksi pannakkin vaikka rustholliin emännäksi. Köyhä hän on eipä sentään köyhimpiä, vaan kyllähän torpan tilat tiedetään, ettei niitä suuriin taloihin verrata sovi. Mutta koska ette tavarasta huolikkaan, niin olkoon tuo Liisulle onneksi, ja ottakaa tyttäremme vaimoksenne.»
Kyhäsi päällekirjoituksen ja antoi Liisulle. Viekää tämä Sannille. Ei tarvitse odottaa vastausta. Hän seurasi silmillään Liisua ja kirjettä hänen kädessään, siksi kuin Liisu läksi huoneesta. Kuunteli vielä hänen askeleitaankin viereisestä kammarista. Sitten ovi kävi. Hän oli mennyt. Siirille tuli paha olla.
Noin viikon päivät poissa oltuaan reippaat metsänkävijät palasivat torppaan, tosin vähän väsyneinä, mutta iloisina saaliistaan, sillä heillä oli Liisulle näytettävänä kolme ilveksen ja yhdeksän näädän nahkaa ja sitä paitsi neljä jänistä, jotka he matkalla olivat saaneet ansoista. Pimeässä ja savuisessa suomalaismökissä vallitsi yleinen tyytyväisyys.
Jaakko meni muorin tykö ja otti häntä kädestä, lausuen: "Kiitoksia, muori, noista sanoistanne, ne vain onnestani puuttuivat. Nyt minusta tuntuu, ikään kuin rauhan enkeli kulkisi tuvassani". Liisulle lisäsi hän vielä: "Kyllä tiedän, ett'et sinä koskaan Jussilan rikkautta ole kaivannut; kun työstä väsyneinä kotia tulimme, lauloit vain ja olit tyytyväinen".
"Aionpa kyllä; arvelen, että kulkurisuomalainen haluaa asettua rauhaan." Kevään tultua Antti alkoi raivata peltoa ja laajentaa taloa, ja pian sen jälkeen hän meni malmilouhokselle, jossa hän joskus viipyi pitkät ajat. Kesän hän sitä vastoin oli kotona. Liisulle hän sanoi: "Malmi on louhoksesta loppunut; siellä ei maksa vaivaa työskennellä; saamme tyytyä siihen, mitä meillä on."
Pikkaraisen Liisulle oli naimatarjouksia tehneet kaupungin kauppiaatkin hänen sekä ihanuutensa että varallisuutensa vuoksi, mutta hän otti vihdoin miehen omasta talonpojan-säädystänsä. Itse ukko Pikkarainen oli vartaloltansa pitkä ja pulskea mies. Kuningas Kustaa Adolfin puolisoinensa Oulussa käydessä sai Pikkarainen heille näyttää kuntoansa.