Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
No siis, odottakaamme, toivokaamme! Liisin mielen-tila kävi tästä päivästä vielä levottomammaksi. Hänellä oli välistä oikeita mielen-vian kohtauksia, joten hänestä täytyi toista vertaa paremmin pitää huolta kuin ennen. Hänen kärsimisensä ja rauhatoin elämänsä levitti ikään kuin synkeän hunnun koko perheen ylitse. Erittäinkin näkyi se haitallisesti vaikuttavan everstin terveyteen ja luontoon.
Kun hän näki Liisin noin everstin turvissa, hämmästyi hän hetkellisesti, mutta käveli samassa taas meitä kohti, vaikka vieläkin jonkunlainen kummastus kuvautui hänen kasvoissaan. Eversti istui liikahtamatta. Liisi ei näkynyt huomaavan mitään hänen ympärillään olevasta.
Tätä totteli emäntä ja Marian kanssa kantaa retuuttivat Liisin emännän kamarin sängyn päälle, jossa hän alkoikin virota. Mutta mitä selvemmäksi Liisi virkosi tajulleen, sitä tuskaisemmin rupesi hän kiemuroimaan ja parkumaan, niin että kahden hengen täytyi pidellä, ettei sitä katkennutta jalkaansa rempsuttaisi aivan säpäleiksi.
Niinpä monelle tämän maailman lapselle käy. He taistelevat kiusauksen otaa vastaan monta monituista vuotta, elävät, kärsivät ja taistelevat. Ota katkee ja he vaipuvat voimattomina alas. Onni tarjoaa heille pikariansa. He laskevat huulensa sen purpurapartaalle ja kuolevat! Paitsi Helenaa ja minua oli myöskin provessori L. melkein alituisesti Liisin luona.
Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa, että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet. Minä ne katkon ja lauvon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja koirat lumoon. Minä niille ruokapaikankin neuvon, ajan lumen laihopelloilta, panen tuulen haapoja kaatamaan ... kohta olisivat kaikki hyvät metsän eläimet lopussa, jos en minä niitä aina hoiteleisi.
Tämä oli ensi kerta, jolloin näin hänen hellästi kohtelevan onnetointa sokeaa. Liisin kyyneleet vierivät hitaasti hänen kalpeita poskiansa pitkin. Hän oli ihana, mutta ihana, kuten langennut enkeli, jonka kainosteleva toivotoin muoto näyttää hänen tuntevan itsensä ansaitsemattomaksi siihen armoon, jota hänelle osoitetaan. Nyt havaitsin Armon vähän etäämpänä lähestyvän meitä.
Laskekaa minut rantaan vain. Luuletko pääseväsi sillä pikemmin? Kyllä tämä laitatuulessa kulkee yhtä nopeasti. Ei lähdetä vielä takaisin, rukoili Agnes ja katsoi suloisesti Anttiin. Mutta kun Liisi voi pahoin? Hän sanoi sen epäröivällä, matalalla, puoleksi kysyvällä äänellä. Antaa Liisin mennä laivaan, koska hän itse tahtoo. Hän hymyili ja nyökkäili minulle. Eikös niin Liisi?
Iloissaan lähti jänis mennä hippaisemaan ja heitti kuperkeikan mennessään. Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki. Käyhän huomenna katsomassa, niin näet. Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa, että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet. Minä ne katkon ja lauon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja koirat lumoon.
Hän sanoi, että asuitte täällä, vaan neuvoi ensin Liisin luo, sillä hänen tädillään ei ole vakituisia hyyryläisiä. Ymmärsimme yskän etsimme mylady Liisin ja hänen gouvernanttinsa. Ja nyt olemme täällä. Joku kolkuttaa! Kotitarkastus! Onko teillä kiellettyä kirjallisuutta? Ei, ainoastaan rakkauden kirjeitä.
Usein kuultiin hänen hiljaa sanovan: "hän on minua lempinyt!" Eräänä päivänä seisoi Armo Liisin vuoteen vieressä, joka ei näkynyt huomaavan hänen läsnä-oloansa, vaan matki sanomattomalla suloudella nuot hänelle kalliit sanat. Minä silloin näin kipeän surun kuvautuvan Armon hyvän-tahtoisissa kasvoissa, näin hänen huulensa vapisevan kyynelten vierivän harvaan alas hänen poskiltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät