United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti hitaasti päällysvaatteet päältään, hitaasti meni hän omaan huoneeseensa tietämättään tahtoi hän antaa Doralle aikaa tulla valmiiksi. Viittä minuuttia yli viiden tahtoi hän astua saliin ei ennemmin hän ei tahtonut pyytää liikoja. Nyt hän katsoi kelloa kymmenennen kerran kolme ... neljä minuuttia yli nyt oli aika tullut.
Ja estääksensä mestaria liikoja vaatimasta lisäsi hän oitis selityksen: »Mutta tää on niin hyväpäinen poika kun se vuan piäsöö oikiin mestarin käsiin, jotta sen piähän suat kuatoo kirjan puustainta yhtä heleposti kun meijän eukko kuatoo rokkakattilaan hernettä ja papuu ... niin jotta siinä vuan rapina käyp.»
No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten... Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti. Olemmeko me mitään pahoja tehneet? Suu kiinni! kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni. »Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois.
Hänen äitinsä on pannut alulle muotikaupan, jonka pormestarin ja rehtorin rouvat lienevät ottaneet suojiinsa. Siinä kaikki, mitä hänestä tiedän. Ja itse voit pian tulla vakuutetuksi siitä, ett'en ole liikoja sanonut hänen ulkonäöstään. Mitä hänen sisimpäänsä tulee, niin siitä en ole vielä ollut tilaisuudessa muodostamaan niin varmaa arvostelua, kuin Åke Henning näkyy tehneen."
Kapteeni William Bullard oli viidenkymmenen vuotias, iso ja roteva, leveähartiainen, erittäin siivoja hiljainen skotlantilainen vanhan-ajan mies, joka ei miehiltään liikoja vaatinut, ja piti meillä tavallisen hyvän ja sääntöjen mukaisen ruoan.
Ja hän, joka tänään tahtoo yliopistosta erottaa neron, johon hän itsekin on rakastunut, syystä että poika sattui hiukan liikoja pakisemaan, hän on huomenna valmis antamaan ainoan takkinsa juopolle, jonka edestä ylihuomenna hän saa maksaa puolet palkkaansa takauksesta.
Lukisitko heille myöskin? sanoi Joju hiljaa, ikään kuin hän olisi pelännyt pyytävänsä liikoja. Kyllä aivan varmaan. Tätikin auttaa meitä muistamaan, mitä me kyllä mielellämme teemme. Sinä aamuna, jona Solmian piti lähtemän, oli Eriika täti kasvattipoikien kanssa aikaisin aamulla torilla.
Siitä mahtaisi vaan appiukko ruveta luulemaan liikoja, eikä näitä niin paljoa ole, niin että kyllä ne tukkeutuvat, jos ei nyt aivan niin heti sattuisi, mutta kumminkin. Jokainen arvasi, missä tämä velan tukon toivo oli, ja kun tiesivät, ettei sieltä aivan tyhjää tarvitse toivoakaan, seurasivat Aatun neuvoa ja olivat saaliistaan hiljaa.
Mutta kyllä hänen huonosti käy, jos ei hän järkeänsä käytä. Tules meille Efraim, niin tarjoon sinulle harjakaiset. 8:as KOHT. Noh! Mitä asiaa teillä on? Tahdotteko kai jälleen lainata rahaa? Se olisi tarkoituksemme. Ja minun pitäisi kai jälleen lainata? Minä en lainaa enää tällä kertaa. Ensiksi minulla ei ole liikoja rahoja. Minä tulen vanhaksi, enkä voi liioin ansaita.
Vanhemmilla ei ollut liikoja varoja tuhlata, hän tiesi sen, ja kun he uhrauksia tehden olivat hänelle hankkineet tämmöisen kehittymistilaisuuden, tunsi hän velvollisuudekseen myös kaikin voimin käyttää sitä hyväkseen.