Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Se on liika korea, tässä koskessa ei ota koreita ... kun olisi ruskeita tai harmaita tai mustia ... siinähän olisi sen värinen, mutta se on liika pieni.
Ja niin synkistyi ja synkistyi Sakari, tehden joskus jonkun sangen omituisen teon, josta voitiin sanoa, että sen suorittajan on todellakin täytynyt olla liika viisas, eikä ainoastaan jokapäiväisen viisauden mies.
Leikkiä hän uskoi semmoisen puheen olevan ja oli onnellinen, kun Sakari oli hänelle näin hyvä ja läheinen, että jo tuolla tavalla leikitteli. »Se on, kuule Eulaliina, vähän kauhea vika ihmisessä, että on liika viisas. Se on kuin olisi paha liikavarvas päässä kolottamassa», tenäsi Sakari toistamiseen. Sitä leikkisää! Eulaliina hymyili yhä onnellisempana.
Oli sattunut näin, kävi kansassa kuiske: Pegasos tuli tiellä kuin tuulen tuiske, sen pilvissä hulmusi harja, tulta sen turpa tuiski, löi kavion kulta; toki peljästynyt ei Bellerophon, vaan huus: »Kuka kuuluisa herras on? Ja mistä on matka ja minne vie? Sun ostan, jos liika ei hintas lie.» Hepo hirnahti: »Kuultu ei kummempaa! Olen sen, joka voi mua ratsastaa.
Mutta Sakari koki saada miestä uskomaan, selitti ja ilmoitti: »Ei maailmassa olekaan muita kuin liika viisaita, vaikka sitä ei kukaan itsestään tunnusta, ennenkuin tiukka paikka tulee.» Taas nauroi mies, nauroi ihan katketakseen. Sakari jatkoi, kysyi: »Ja tiedätkö miten liika viisaille käy?» Ei mies tiennyt.
Ja tarpeenhan se Anna-Liisalle olisi, siinä isotöisessä talossa, ollutkin isäntä. Oli hän sitä mietiksinytkin, eikä hänellä enää ollut mitään erikoista Issakaisen rakkautta vastaan, sillä hyvä työmies tuo oli. Issakainen imeksi nysäänsä ja jatkoi, kehui: »Minusta ainakaan et tarvitse pelätä, jotta tulee liika viisas!» Ei. Ei ainakaan ollut järin suurta syytä siihen huoleen. Laiskotti.
Rehellisesti, nöyrästi kuten ainakin viheliäisyytensä tuntoon herännyt, tunnusti hän nyt maailmalle, että hän on liika viisas. Ei hän enää sitä vikaansa keneltäkään salannut, ei yrittänyt sitä lievennellä, ei kaunistella, sillä hänen heräämisensä, viisaudentunnon synnintuntoon tulemisensa oli todellista, ei ulkokullaista. Turhia olivat ystävienkin lohdutukset.
Ken minusta liian laittoi, Liian laittoi, laavan laski; Tulkoon laava lapsistansa, Sekä liika saamistansa, Pojistansa miehen polku, Tyttärestä läänilautta, Miniästä mieliharmi. Sanottiin minun poloisen Sata lasta saaneheni, Tuhat tuuvitelleheni; Saakohot itse sanojat, Saakohot saviset lapset, Sisiliskoiset sikiöt, Käärmehiset kätkyläiset, Korppilintujen kokoiset, Linnun mustan mustukkaiset.
Ne uivat suuntaansa muuttamatta suoraan tämän sisään ja jatkavat matkaansa, kunnes kohtaavat pisaran vastakkaisen rajan. Silloin aiheuttaa liika vahvan liuoksen kemiallinen kosketus »pelästysreaktion»: eläimet kääntyvät ympäri ja jatkavat liikettään uuteen suuntaan, kunnes taas saavat aihetta »pelästysreaktioon» j.n.e.
Olisihan kirjailijamme ollut paremmankin ansainnut, mutta miksi ei hän saanut eläessään palkkaansa raskaasta henkisestä työstänsä? Miksi hänen piti kuolla kesken=ikänsä puutoksiinsa? Miksi ihmiset tunsiwat hänen wasta liika myöhään hänen kuolemansa jälkeen? Eiköhän jälkimäisen suhteen senwuoksi, kun hän oli kirjailija, sillä niin kostaa maailma.
Päivän Sana
Muut Etsivät