United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !


No olkoon totta tai valetta, mutta se temppu se kuitenkin on kuusen varjellut ilkitöiltä... Aivan mainio temppu, sanoi Ledenberg. On sen ruumiissa kuitenkin yksi keihään arpi vanhan vihan ajoilta. Lienettekö sitä tarinaa kuulleet? sanoi Mikko oikein totisena. En. Miten se kuuluisi? sanoi Ledenberg. En minäkään ole kuullut, vakuutti konttoristi.

Niissä suojani tähän saakka ja niihin vieläkin varaan. Mutta lienee tämä Kiesus samoja Kiesuksia, joita Väinö väisti, niin on mieleni se, että mitä Väinö väisti, sitä minäkin. Lienettekö nuorempi polvi väkevämpiä häntä vastaan astumaan? Kaiketikin voimanne tiennette, ja kovinhan taikojansa kehuu Panu.

On pystynyt nuoli isompiinkin, virkkoi taas Jorma ja lisäsi: Lienettekö kuulleet, että vouti on tapettu. Jo säpsähti Panu, vavahti parta ja poski kalpeni. Voutiko tapettu? Kari on kostanut Annikin kuolon ... vielä sen sinullekin kostaa. On Lapin nuolet apunaan. Mistä tiedät, vai loruatko? Tiennen, mistä tiennen, mutta ne ovat viestit kulkeneet, että sai nuolen selkäänsä ja siitä koskeen suistui.

"Minun kirjeeni tulee suuremmaksi kuin olin laskenut; mutta koko sieluni työskentelee Teidän kanssanne, ja minä käytän yötä vakuuttaakseni, kuinka suuresti uskollinen olen Teille. Lienettekö ymmärtänyt aamuvirteni sanat? Se oli ainoa keinoni ilmoittaakseni Teille, kuinka Teidän piti käyttää itseänne, kun en tohdi puhua kanssanne.

Rovasti tuli nyt Mooseksen luokse ja toivotettuaan ensin hyvän päivän sanoi kättään ojentaen: »Taidatte olla talon isäntä, en luule teitä nähneeni ja lienettekö tekään nähnyt minua, minä olen teidän rovastinneIsännän nimeä tuota lienen kantavinani ja olen minä teidät kirkossa jonkun kerran nähnytkin, sanoi Mooses kuokan varteen käsillään nojaten ja hieman huohottaen.

Täytyy tunnustaakseni, että jouduin aivan ymmälle, kun hän alkoi tentteerata minua »Enon opetuksista», jota kirjaa en ainakaan minä ole ennen tuntenut, lienettekö tekään.» »Niinkuin sanottu, minä olen nyt aivan samaa mieltä kuin »eräät» siitä, ettei Suomen kansa tarvitse kouluja. Se hankkii itselleen sivistystä ilmankin niitä.

"Tulkaa tuohon syömään, koska näytätte niin uupuneilta; lienettekö mihin aikaan saaneet ruokaa", sanoi vaimoni kehoittavasti. Mutta siihen sijaan, että he olisivat menneet syömään, pillahti vaimo katkeraan itkuun. Se oli niin hillimätöntä ja sydämestä lähtevää, että oikein selkäpiitä luisteli.